Munuaissairaan lapsen ravitsemus

Kasvuhäiriö, aliravitsemus ja kivennäisaineravitsemuksen häiriöt ovat tavallisia, kun lapsella on munuaisten vajaatoiminta. Ruokavalion tavoitteena on turvata lapsen ja nuoren kasvu, vähentää munuaisten vajaatoiminnasta johtuvia oireita ja ylläpitää mahdollisimman hyvä aineenvaihdunnan tasapaino. Hyvä ravitsemus auttaa jaksamaan, parantaa elämänlaatua ja ehkäisee pitkäaikaiskomplikaatioita.

Ruokavalio suunnitellaan yksilöllisesti munuaisten toiminnan, lapsen iän, kasvun ja laboratoriokokeiden perusteella, lapsen mieltymykset huomioiden. Ruokavaliota tarkistetaan lapsen kasvaessa ja munuaistilanteen muuttuessa muutaman kuukauden tai noin vuoden välein, imeväisillä useammin.

Energia

Munuaisten vajaatoiminnan kaikissa vaiheissa on tärkeää huolehtia lapsen energiansaannista normaalin kasvun turvaamiseksi. Energian saantia tehostetaan ensisijaisesti ruokien avulla. Lapsen mieliruoat, runsasrasvaiset ruoanvalmistustavat ja herkutkin ovat joskus hyvä keino. Tarvittaessa voidaan käyttää apteekista saatavia ravintolisiä.
Jos lapsi ei pysty syömään tarpeeksi suun kautta, voidaan ravitsemuksen tukena käyttää ravitsemushoitoa nenä-maha- tai gastrostoomaletkulla.

Proteiini

Suomalaisen lapsen ruokavaliossa on tavallisesti runsaasti proteiinia suositukseen verrattuna.
Munuaisten vajaatoiminnassa proteiinin saantia voidaan joskus rajoittaa. Dialyysihoidossa proteiinin tarve kasvaa. Noin puolet proteiinista tulee olla eläinkunnasta. Ravitsemusterapeutti ohjeistaa, mikäli on tarvetta käyttää proteiinijauheita tai lisäravintojuomia.

Rasva

Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt ovat yleisiä munuaisten vajaatoiminnassa, minkä vuoksi on vähennettävä eläinrasvoja ja käytettävä kasviöljyjä ja rasiamargariineja. Jos veren kolesterolipitoisuus on suurentunut, on vähennettävä kovaa rasvaa (voi, rasvaiset juustot, rasvaiset lihavalmisteet, keksit, perunalastut, monet leivonnaiset). Kasvissteroleilla tai -stanoleilla täydennettyjä elintarvikkeita voi myös käyttää.

Suola

Munuainen säätelee natriumsuolan eritystä. Ylimääräistä ruokasuolan nauttimista tulisi välttää, sillä suola pidättää vettä kehossa, lisää turvotusta ja nostaa verenpainetta. Toisaalta on olemassa munuaistauteja, jossa munuaisten kautta menetetään runsaasti suolaa virtsaan. Nämä lapset saattavat tarvita ylimääräistä suolaa suun kautta, jotta veren normaali suolapitoisuus pystytään ylläpitämään. Lisäksi vatsakalvodialyysihoito lisää suolanmenetystä ja erityisesti pienet dialyysihoidossa olevat lapset saattavat tarvita suolalisää.

Muut kivennäisaineet (fosfori, kalsium ja kalium)

Ruokavaliossa vähennetään fosforin saantia varhaisessa vaiheessa. Korkea fosforipitoisuus on riski luuston ja verisuoniston terveydelle. Fosforia on paljon maidossa, maitovalmisteissa, useimmissa juustoissa, ruisleivässä, kaurassa ja suklaassa. Piilofosforia on lisäaineena muun muassa lihavalmisteista ja leivinjauheesta.
Tehokas fosforiaineenvaihdunnan kontrolli parantaa myös kalsiumaineenvaihduntaa. Aktiivinen D-vitamiini tehostaa kalsiumin imeytymistä suolistosta.
Kaliumin vähentäminen on tarpeellista yleensä vasta vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa. Kaliumia on paljon perunassa, useissa kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa sekä maidossa.

Vitamiinit ja kivennäisaineet

Ruokarajoituksista johtuen ruokavaliota on tarpeen täydentää monivitamiinivalmisteella, joka ei sisällä A-vitamiinia. Dialyysihoito lisää joidenkin vitamiinien ja kivennäisaineiden (mm. sinkki ja seleeni) menetystä. Ravitsemusterapeutti ohjaa sopivien valmisteiden valinnassa.

Ruokavalio munuaisensiirron jälkeen

Heti elinsiirron jälkeen on tärkeää turvata riittävä nesteen ja ravinnon saanti. Jos suun kautta syöminen on ollut vähäistä, voi syömistaitojen uudelleen oppiminen viedä aikaa. Mikäli ennen siirtoa käytössä on ollut nenä-mahaletku tai gastrostooma, voi tukiravitsemuksen jatkaminen sen avulla olla alkuun tarpeen siirron jälkeenkin. Syömisen opettelussa ja ohjauksessa puheterapeutti antaa merkittävää apua.
Siirron jälkeen on tärkeä huolehtia ruokailuun liittyvästä hygieniasta infektioiden ehkäisemiseksi. Kolmen kuukauden ajan on tarpeen välttää ruokavaliossa raakaa kananmunaa, majoneesia, tuoresuolattua ja vakuumipakattua kalaa, hunajaa ja homejuustoja. Pastöroimattomia maitotuotteita ei tule käyttää eikä maitohappobakteereita sisältäviä tuotteita suositella. Pakatut ruokatuotteet tulee käyttää ennen parasta ennen tai viimeistä käyttöpäivää. Kasvikset ja hedelmät tulee pestä hyvin ja kuoria, kun niitä syödään tuoreena. Marjat on hyvä kiehauttaa.
Siirron jälkeen käytettävä kortisonilääkitys yleensä lisää ruokahalua, minkä vuoksi aiemman vajaaravitsemusriskin sijaan vaarana onkin liiallinen painon nousu. Yleiset ravitsemussuositukset tukevat painon hallintaa ja veren rasva-arvojen pitämistä suositelluissa rajoissa. Sama terveellinen ruokavalio on hyvästä koko perheelle. Ruokavalio koostuu vähärasvaisesta lihasta ja kalasta, rasvattomista maitotuotteista, täysjyväviljasta ja kasvirasvoista. Kasviksia, hedelmiä ja marjoja syödään runsaasti. Runsaskuituinen, vähärasvainen ja vähäsokerinen ruoka ja säännölliset ateria-ajat auttavat painon hallinnassa. Myös liikunta auttaa painon ja veren rasva-arvojen hallinnassa.
Siklosporiini- ja takrolimuusilääkityksen aikana ei saa syödä näitä hedelmiä tai niistä tehtyjä mehuja: greippi, limetti (lime), pomelo, sweetie, rumelo (ugly), tangelo, granaattiomena, tähtihedelmä.