Lasten luustosairaus
Munuaisten vajaatoiminnassa elimistöön alkaa kertyä fosfaattia, jolloin veren fosfaattitasot nousevat. Veren kalsiumtasot alkavat laskea, koska munuaisissa tapahtuva aktiivisen D-vitamiinin tuotanto vähenee. Aktiivista D-vitamiinia tarvitaan ravinnosta saatavan kalsiumin riittävään imeytymiseen suolistosta. Se osallistuu myös luuston mineraaliaineenvaihdunnan säätelyyn sekä vaikuttaa lihasvoiman ylläpitoon. Veren korkea fosfaattitaso sekä kalsiumaineenvaihdunnan häiriöt saattavat johtaa myös muiden kudosten, kuten esimerkiksi verisuonten ja lihasten kalkkeutumien kehittymiseen.
Veren korkeat fosfaattipitoisuudet sekä matalat kalsiumin ja aktiivisen D-vitamiinin pitoisuudet yhdessä saavat aikaan sen, että lisäkilpirauhasten tuottaman lisäkilpirauhashormonin (PTH) pitoisuus veressä alkaa suurentua. Tämä johtaa luustoaineenvaihdunnan liialliseen kiihtymiseen, minkä seurauksena luusto menettää kalsiumia ja fosfaattia verenkiertoon. Luiden kasvu ja kehitys häiriintyvät ja luustoon voi muodostua myös sidekudosta.
Veren fosfaattipitoisuuden nousua hoidetaan vähentämällä ravinnosta saatavan fosfaatin määrää. Fosfaattia saadaan erityisesti maitotuotteista. Usein pelkkä ravinnon fosfaatin vähentäminen ei riitä, vaan tarvitaan fosfaatinsitojalääkitystä.
Vaikka kalsiumin ja fosfaatin pitoisuudet veressä saataisiin mahdollisimman normaaleiksi, munuaisten vajaatoiminnan edetessä tarvitaan yleensä puoliaktiivinen D-vitamiinivalmiste (Etalpha). Se muuttuu maksassa aktiiviseksi D-vitamiiniksi, joka vähentää lisäkilpirauhasten toimintaa ja laskee PTH-tasoja.