Munuaisluovuttajan tutkimukset
Munuaisen luovuttajan tutkimukset tehdään yleensä oman alueen keskussairaalassa ja ne kestävät 3–6 kuukautta.Tutkimukset pyritään käynnistämään riittävän aikaisin, jotta munuaisensiirto olisi mahdollista tehdä jo ennen dialyysihoidon aloitusta. Munuaisensiirtoleikkausta ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista tehdä ennen kuin munuaisten vajaatoimintaa sairastavan oma munuaistoiminta on alkanut edetä loppuvaihetta kohti eli GFR-arvo laskee 15 ml/min tasolle.
Ensimmäiseksi käydään läpi luovuttajan sairaushistoria ja otetaan verikokeita. Seuraavassa vaiheessa vuorossa on kuvantamistutkimuksia ja täydentäviä tutkimuksia munuaistoiminnasta. Tutkimuksiin kuuluu myös psykiatrin arvio.
Puhelinhaastattelu
Kun mahdollinen luovuttaja on ilmaissut halukkuutensa, selvitetään puhelinkeskustelussa, että munuaisen luovutukselle ei ole esteitä. Tämän jälkeen luovuttajaehdokas kutsutaan vastaanotolle ja jatkotutkimuksiin.
Veriryhmä
Vastaanottajan ja luovuttajan veriryhmä selvitetään verikokeilla. Luovuttajan veriryhmän täytyy olla yhteensopiva vastaanottajan veriryhmän kanssa. Nykyään joissakin tapauksissa on mahdollista tehdä myös veriryhmiltään epäsopiva ns. ABO-epäsopiva munuaisensiirto veriryhmävasta-aineiden poistamiseen tähtäävien esihoitojen avulla.
Luovuttaja → Vastaanottaja
A → A, AB
B → B, AB
AB → B, AB
O → A, B, AB, O
Kudostyyppi
Luovuttajan ja vastaanottajan kudostyypit ja valkosolujen sopivuus selvitetään verikokeilla. Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen kudostyyppi (HLA-tyyppi). Identtisiä kaksosia lukuun ottamatta kahden yksilön välillä ei esiinny täysin samanlaista kudostyyppiä. Elinsiirron jälkeen vastaanottajan valkosolut tunnistavat vieraan kudostyypin ja elimistö alkaa hylkiä siirrettyä elintä. Hylkimisreaktiota torjutaan lääkkeillä, joita munuaisensiirron saaneen täytyy ottaa päivittäin ja pysyvästi.
Valkosolujen sopivuuskokeella eli ns. ristikokeella selvitetään, onko vastaanottajan veressä vasta-aineita luovuttajan soluja vastaan. Vasta-aineet voivat aiheuttaa munuaisen tuhoutumisen nopeasti siirron jälkeen hyljinnänestolääkityksestä huolimatta. Vasta-aineita voi kehittyä raskauden, verensiirron tai aiemman elinsiirron seurauksena. Ristikoe uusitaan aina mahdollisen verensiirron jälkeen ja säännöllisin välein, mikäli munuaisensiirtoleikkaus viivästyy. Kokeen tulos varmistetaan vielä muutama viikko ennen siirtoleikkausta. Negatiivinen valkosolujen sopivuuskoe on siirron ehdoton edellytys.
Kudossopivuuden merkitys on elävältä luovuttajalta tehdyissä siirroissa vähäisempi kuin aivokuolleilta luovuttajilta tehdyissä siirroissa. Luovuttajaksi voi lähisukulaisen lisäksi soveltua siis esimerkiksi puoliso. Nykyaikaisilla esihoidoilla voidaan myös poistaa vasta-aineita ja vähentää niiden tuotantoa, jolloin joissakin tapauksissa myös kudostyypin vastainen siirto on mahdollinen.
Veri- ja virtsakokeet
Luovuttajalta otetaan verinäytteitä kuten täydellinen verenkuva, tulehduskokeet (CRP, lasko), munuaisten toimintakokeet (kreatiniini ja kystatiini C), maksa-arvot sekä veren sokeri- ja rasva-arvot. Virtsanäytteistä tutkitaan, erittyykö virtsaan punasoluja tai valkuaisaineita.
Munuaisten rakenne ja toiminta
Luovuttajan munuaisten koko ja rakenne selvitetään ultraäänitutkimuksella. Nefrografialla selvitetään, onko munuaisten toiminnassa puolieroa. Munuaisten puhdistustoiminta määritellään vielä useimmiten joko isotooppitutkimuksella tai joheksolipuhdistumakokeella. Munuaisten ja munuaisvaltimoiden anatominen rakenne selvitetään munuaisvaltimoiden tietokonekerroskuvauksella.
Sydänfilmi ja sydän-keuhkoröntgen
Sydämen ja keuhkojen toimintaa tutkitaan ottamalla sydänfilmi ja sydän-keuhkoröntgenkuva. Lääkärin harkinnan mukaan voidaan joskus tehdä myös lisätutkimuksia, kuten kliininen rasituskoe, sydämen ultraäänitutkimus, verenpaineen vuorokausirekisteröinti tai keuhkojen toimintakoe.
Psykiatrin lausunto
Asiaan perehtynyt psykiatri arvioi luovuttajan psyykkisen kokonaistilanteen. Tutkimuksen tarkoituksena on varmistaa, että luovutus on vapaaehtoista ja selvittää luovuttajan psyykkiset voimavarat myös mahdollisten vastoinkäymisten varalta.
Tapaaminen siirtokirurgin kanssa
Mikäli tehtyjen tutkimusten perusteella munuaisen luovutukselle ei ole estettä, sovitaan tapaaminen siirtokirurgien kanssa muutama viikko ennen leikkausta. Tällöin luovuttaja ja vastaanottaja tulevat esikäynnille elinsiirtoyksikköön, jossa leikkaus ja sen riskit käydään vielä sekä annetaan ohjeita jatkoseurantaan.
Puolueeton lääkäri käy luovuttajan kanssa keskustelun, jossa varmistetaan vapaaehtoisuus ja selvitetään luovutukseen liittyvät riskit. Puolueettoman lääkärin lausunto vaaditaan, kun käynnin jälkeen laadittavilla asiakirjoilla haetaan Fimealta lupaa munuaisen luovutukseen.
Luovutusleikkaus
Munuaisen luovutus on turvallinen toimenpide tutkitulle luovuttajalle. Sairaalahoito kestää 3–4 vuorokautta ja sairausloma työstä riippuen 4–6 viikkoa.