Lasten ja nuorten hyljinnänestolääkitys

Elinsiirron jälkeen vastaanottajan elimistö tunnistaa vieraan kudostyypin ja käynnistää hylkimisreaktion. Hyljinnänestolääkkeet vähentävät hyljintäreaktiolle tärkeiden valkosolujen jakautumista sekä tulehdusreaktion käynnistymiseen johtavien välittäjäaineiden vapautumista verenkiertoon. Hyljinnänestolääkitys on elinikäinen.

Lapsilla hyljinnänestoon käytetään yleensä niin sanottua kolmoislääkitystä. Kolmen lääkkeen yhdistelmällä on tarkoituksena taata riittävä hyljinnänesto niin, että sivuvaikutuksia esiintyy mahdollisimman vähän.

Hyljinnänestolääkkeet vaikuttavat hyljintäreaktion hillitsemisen lisäksi elimistön yleiseen puolustuskykyyn. Sen takia tietyt virustulehdukset, kuten vesirokko tai vyöruusu, voivat olla rajumpia kuin muussa väestössä. Elinsiirron saaneilla lapsilla ei kuitenkaan ole merkittävästi enempää bakteeritulehduksia tai tavallisia flunssia.

Siklosporiini ja takrolimuusi

Siklosporiini (Sandimmun Neoral) ja takrolimuusi (Prograf, Adport, Modigraf, Advagraf) salpaavat valkosolujen aktivoitumiseen tarvittavien välittäjäaineiden vapautumista ja estävät siten hyljintäreaktiota. Kumpaakin lääkettä voidaan käyttää myös muiden tulehduksellisten sairauksien kuten joidenkin munuaissairauksien, reuman ja suolistosairauksien hoitoon.

Lääkkeiden annostelu on yksilöllistä ja se perustuu veren lääkepitoisuuksien määrittämiseen. Tavoitepitoisuudet ovat ensimmäisten elinsiirron jälkeisten kuukausien aikana suuret, mutta niitä lasketaan vähitellen ensimmäisen vuoden aikana. Siklosporiini annostellaan alle kouluikäisillä lapsilla kolmasti vuorokaudessa. Kouluikäisillä lapsilla siklosporiinin hajoaminen elimistössä hidastuu ja lääke voidaan antaa kahdesti vuorokaudessa. Takrolimuusin annostelu on yleensä kaikenikäisillä 2 kertaa vuorokaudessa. Advagraf on pitkävaikutteisempi ja sitä otetaan kerran päivässä.

Siklosporiinin merkittävimmät sivuvaikutukset ovat ihokarvoituksen lisääntyminen (silmäripset, kulmakarvat, raajojen ja vartalon karvoitus), ienturvotus, käsien tärinä sekä joskus päänsärky. Takrolimuusin näkyvät sivuvaikutukset ovat lievempiä.

Sivuvaikutukset ovat yleisiä ensimmäisen siirronjälkeisen vuoden aikana, mutta ne vähenevät lääkkeen tavoitepitoisuuden pienentyessä. Kumpikin lääke saattaa heikentää munuaisten toimintaa. Tämän vuoksi kaikkien elinsiirron saaneiden munuaisten toimintaa seurataan säännöllisesti.

Atsatiopriimi

Atsatiopriimi (Imurel, Azamun) vähentää solujen jakautumista ja tulehdusreaktiota. Sen sivuvaikutukset ovat lieviä. Muiden hyljinnänestolääkkeiden tavoin se voi lisätä virustulehdusriskiä ja aiheuttaa lievää anemiaa.

Kortisoni (stereroidit)

Steroideilla (elinsiirron saaneilla metyyliprednisoloni) on tulehdusta hillitsevä ja elimistön puolustusmekanismeja lamaava vaikutus. Elimistössä on pieniä määriä lisämunuaisten tuottamaa steroidia, kortikosteroidia, joka on välttämätön hormoni elintoiminnoille.

Steroidit kuuluvat edelleen hyljinnäneston peruslääkitykseen, mutta käytettävät annoksen ovat pienentyneet merkittävästi muiden lääkeaineiden tultua markkinoille. Steroidin selvimmät sivuvaikutukset ovat lisääntynyt ruokahalu ja painonnousu, osteoporoosi, poskien turpoaminen ja mielialan vaihtelut.

Mykofenolaattimofetiili

Mykofenolaattimofetiili (CellCept) on uuden polven hyljinnänestolääke, joka vähentää valkosolujen jakautumista ja hyljintärektiota. Sen merkittävimmät sivuvaikutukset ovat mahavaivat ja ripuli. Markkinoille on myös tullut samaan lääkeryhmään kuuluva valmiste mykofenolihappo (Myfortic), joka on erilaisen liukenemisominaisuutensa vuoksi joidenkin kohdalla paremmin siedetty.