Vertaistukijan opas
Vertaistukitoiminta on vapaaehtoista lähimmäisen auttamista. Tavoitteena on auttaa munuais- ja maksasairaita, elinsiirron saaneita ja heidän perheitään selviytymään sairauden eri vaiheissa. Vertaistukija on kokenut elämässään samoja asioita kuin tuettava. Vertaistukisuhde täydentää terveydenhuollon ja läheisten sekä ystävien antamaa ensisijaista apua. Se on tasavertaista ja luottamuksellista kumppanuutta, jossa molemmat osapuolet ovat tuen antajia ja saajia. Vertaistuessa on keskeistä kokemuksen jakaminen; sairastuneen ei tarvitse olla yksin uudessa elämäntilanteessa ongelmiensa kanssa.
Vertaistukija on lähimmäinen, jolla on samankaltaisia kokemuksia tuettavan kanssa. Hän on kiinnostunut kanssaihmistensä auttamisesta. Vertaistukija voi olla itse munuais- tai maksasairas, elinsiirron saanut, läheinen tai samaa kokenut perhe, joka haluaa antaa omaa aikaansa ja jakaa kokemuksiaan tuettavan kanssa. Vertaistukija on koulutettu, luotettava ja vastuunsa tunteva.
Vertaisvanhempi ovat tukena, kun perheeseen on syntynyt munuais- tai maksasairas lapsi.
Tuen tarvitsija / tuettava voi olla munuais- tai maksasairas, elinsiirron saanut, läheinen tai koko perhe, joka on valmis vastaanottamaan toisen samaa kokeneen vertaistukea.
Yhdyshenkilö on hoitoyksikössä toimiva, tehtävään nimetty henkilö, joka työskentelee munuais- tai maksapoliklinikoilla tai dialyysiyksikössä tai vuodeosastoilla. Yhdyshenkilö antaa tietoa Liiton ja paikallisen yhdistyksen toiminnasta ja vertaisten kohtaamisen mahdollisuudesta.
Vertaistukitoiminnan periaatteet
Vapaaehtoisuus – jokainen tulee mukaan toimintaan vapaaehtoisesti ja päättää itse, kuinka paljon aikaansa toimintaan käyttää.
Luottamuksellisuus – vertaistukitoiminnan osapuolet ovat vaitiolovelvollisia. Toiminnassa saatuja tietoja ei levitellä asiaankuulumattomasti. Ongelmalliset tilanteet ratkaistaan ammattilaisten avustuksella.
Luotettavuus – vertaistukitoiminnan osapuolet sitoutuvat sovittuihin asioihin sovitulla ajalla. Omien voimavarojen ja ajankäytön tunnistaminen antavat toiminnalle oikeat puitteet.
Tasa-arvoisuus – jokainen vertaistukitoimintaan osallistuva on samanarvoinen, kukin omana itsenään.
Puolueettomuus – kenenkään puolelle ei asetuta vaan ollaan neutraali ja tasapuolinen kuuntelija ja auttaja.
Ei ammattimaisuus – tavallisen ihmisen tiedot ja taidot riittävät. Vertaistukitoiminta täydentää ammattilaisten tekemää työtä. Vertaistukijaksi ryhtyvät koulutetaan tähän toimintaan. He saavat jatkossa lisäkoulutusta ja ohjausta työssään.
Palkattomuus – työstä ei makseta palkkaa. Toiminnasta aiheutuneita kuluja voidaan korvata, jos oma yhdistys niin päättää. Palkka tästä työstä on hyvää mieltä, tarpeellisuuden tunnetta ja mielekästä tekemistä.
Uskonnollisia ja poliittisia asioita ei tuoda mukaan toimintaan.
Vertaistukijan oikeudet ja velvollisuudet
Toimintaan sitoutuminen – vertaistukijalla on oikeus sitoutua toimintaan hänelle itselleen sopivaksi ajaksi. Toisaalta hänellä on velvollisuus ilmoittaa, kun ei ole kykenevä tai halukas toimimaan vertaistukijana.
Oikeus perehdytykseen, tukeen ja ohjaukseen – vertaistukija perehdytetään tehtäväänsä. Koulutus on jatkuvaa ja siihen osallistumista suositellaan. Kannustavaa ohjausta ja tukea hän saa liiton työntekijöiltä.
Oikeus kokea iloa ja tyytyväisyyttä – vertaistukija toimii tuen antajana ja saajana.
Velvollisuus pitää kiinni sovituista säännöistä ja tehdyistä sopimuksista – Vertaistukija antaa ennen toimintaan mukaan tuloa kirjallisen sitoumuksen, jossa vahvistaa noudattavansa hyväksyttyjä vertaistukitoiminnan ja liiton periaatteita. Vertaistukipyynnön tullessa vertaistukija ottaa ensimmäisen yhteydenoton tuettavaan.
Velvollisuus kunnioittaa tuettavan itsemääräämisoikeutta – vertaistukija ei voi tehdä päätöksiä toisen puolesta, vaan hän toimii rinnalla kulkijana, kuuntelijana ja tukena.
Vertaistukitoiminnan historia
Potilasjärjestöissä innostuttiin tukihenkilötoiminnasta erityisesti 1980-luvulla ja vuonna 1982 tukihenkilötoiminta mainittiin ensimmäistä kertaa Munuaistautiliiton toimintasuunnitelmassa. Lääkintöhallitus suositteli tukihenkilötoiminnan käynnistämistä munuaispotilaiden elämänlaadun parantamiseksi.
Yhdistysten ja keskussairaaloiden vastuuhenkilöt ovat omalta osaltaan vaikuttaneet tukihenkilötoiminnan saamiseksi jokaiseen keskussairaalapiiriin. Toimintaa suunnittelemaan ja kehittämään perustettiin liittoon tukihenkilöjaosto vuonna 1984. Toimintaa kokeiltiin ensin Seinäjoella, Kuopiossa ja Helsingissä ja valtakunnalliseksi se laajeni vuonna 1985.Myöhemmin sama tukihenkilöjaosto toimi liitossa nimellä vertaistukityöryhmä ja viimeisimpänä vapaaehtois- ja vertaistoiminnan työryhmä. Vuonna 1992 liiton jäseniksi tulivat myös maksasiirron saaneet ja liiton nimenmuutoksen jälkeen vuonna 2006 myös entistä enemmän muutkin kuin siirron saaneet maksasairaat. Dialyysihoidossa olevien tai munuaisen siirron saaneiden vertaistukijoiden lisäksi alkoi tulla tarve myös maksasairaiden ja maksansiirron saaneiden vertaistukijoille sekä myös sairastuneen läheisille.
Nykyään vertaistukijoita on koulutettu niin munuais- ja maksasairaille, elinsiirron saaneille kuin läheisillekin sekä lapsiperheille. Uusia vertaistukijoita tarvitaan aina, joten asiasta kiinnostuneille on käynnissä jatkuva haku. Liitto järjestää uusien vertaistukijoiden koulutuksia säännöllisin väliajoin. Tänä päivänä vertaistoiminta on edelleen yksi liiton ja yhdistysten keskeisimmistä toimintamuodoista.
Navigointi: Osion sisältö
Hyvä kohtaaminen
Vertaistukisuhde on vuorovaikutusta selkeimmillään. Ihmiset ovat erilaisia ja tuovat näihin tilanteisiin oman persoonansa, jolle on annettava tilansa. Ensimmäinen kohtaaminen on ainutlaatuinen ja tärkeä, joten siihen kannattaa panostaa. Ystävällisyys, rauhallisuus ja kärsivällisyys luovat pohjan luottamukselle ja luotettavuudelle.
Lue lisää
Kokemuksia vertaistuesta
Tunteet ja mietteet, jotka vakavien sairauksien äärellä syntyvät on helpointa jakaa toisen samaa kokeneen kanssa. Sairastuneen on tärkeää nähdä selviytynyt ihminen ihan henkilökohtaisesti.
Lue lisää