Hyljinnän esto

Hyljintää pyritään estämään hyljinnänestolääkityksellä, joka on elinikäinen. Lääkitys suunnitellaan jokaiselle elinsiirron saaneelle yksilöllisesti. Lääkkeitä on syötävä säännöllisesti lääkärin ohjeiden mukaan.

Siirretty elin on siirron saajan elimistölle vierasta kudosta ja elimistön puolustusjärjestelmä käynnistää hyökkäyksen sitä vastaan. Hyljintää voidaan estää hylkimistä estävillä lääkkeillä. Hyljinnänestolääkkeet vähentävät hyljintäreaktiolle tärkeiden valkosolujen jakautumista sekä tulehdusreaktion käynnistymiseen johtavien välittäjäaineiden vapautumista verenkiertoon. Hyljinnänestolääkitys on elinikäinen.

Hylkimisreaktio voi olla akuutti, voimakas hyökkäys siirrännäistä vastaan, joka voi hoitamattomana nopeasti tuhota siirrännäisen, tai hitaampi niin sanottu krooninen rejektio, joka vuosien kuluessa huonontaa siirrännäisen toimintaa.

Mahdollista hyljintää ei tarvitse pelätä tai tarkkailla päivittäin. Sen oireita on kuitenkin hyvä tunnistaa, jotta osaa ottaa tarvittaessa yhteyttä hoitavaan lääkäriin. Hyljinnän oireista ensimmäisiä on yleinen sairauden tunne, mihin voi liittyä pitkäaikaista kuumeilua ja heikotusta. Myöhemmin voi esiintyä myös siirrekohdan aristusta, vatsakipua tai väsymystä.

Hyljinnänestolääkitykseen voi liittyä haittavaikutuksia etenkin siirron alkuvaiheessa lääkeannosten ollessa suurimmillaan. Ajan kuluessa lääkityksen määrää voidaan vähentää. Eri lääkkeiden yhdistelmillä on vähemmän haittavaikutuksia kuin suurella annoksella yksittäistä lääkettä.

Hyljinnänestolääkityksen aiheuttamia haittavaikutuksia voivat olla lisääntynyt syövän – etenkin ihosyövän – riski, osteoporoosi, ihon haurastuminen, lihominen, verenpainetauti, diabeteksen kehittyminen ja harmaakaihi. Lääkkeet voivat myös aiheuttaa käsien tärinää, päänsärkyä, mahavaivoja tai karvojen- ja ienten liikakasvua. Osa lääkkeistä voi olla haitallisia munuaisille, joiden toimintaa tulee seurata säännöllisesti.

Hyljinnänestolääkkeet vaikuttavat hyljintäreaktion hillitsemisen lisäksi elimistön yleiseen puolustuskykyyn. Sen takia tietyt virustulehdukset, kuten vesirokko tai vyöruusu ja lapsilla ontelosyylät, voivat olla rajumpia kuin muussa väestössä. Lääkitys pyritään tasapainottamaan niin, että hyljintä estyy, mutta infektioherkkyys ei lisäänny.

Kaikki eivät saa lääkkeistä haittavaikutuksia. Hoitavan lääkärin kanssa on hyvä keskustella kaikista sivuvaikutuksista. Kokonaislääkitystä ja lääkkeiden annostusta voidaan tarvittaessa muuttaa. . Lääkkeiden annostusta ei koskaan saa itse muuttaa.

Siklosporiini ja takrolimuusi

Siklosporiini (Sandimmun Neoral) ja takrolimuusi (Prograf, Advagraf) salpaavat valkosolujen aktivoitumiseen tarvittavien välittäjäaineiden vapautumista ja estävät siten hyljintäreaktiota. Kumpaakin lääkettä voidaan käyttää myös muiden tulehduksellisten sairauksien kuten joidenkin munuaissairauksien, reuman ja suolistosairauksien hoitoon. Lääkkeiden annostelu on yksilöllistä ja se perustuu veren lääkepitoisuuksien määrittämiseen.

Siklosporiinin merkittävimmät sivuvaikutukset ovat ihokarvoituksen lisääntyminen (silmäripset, kulmakarvat, raajojen ja vartalon karvoitus), ienturvotus, käsien tärinä sekä joskus päänsärky. Takrolimuusin näkyvät sivuvaikutukset ovat lievempiä.

Kumpikin lääke saattaa huonontaa munuaisten toimintaa. Tämän vuoksi myös maksansiirron saaneiden munuaisten toimintaa on seurattava säännöllisesti.

Atsatiopriimi

Atsatiopriimi (Imurel) vähentää solujen jakautumista ja tulehdusreaktiota. Sen sivuvaikutukset ovat lieviä. Muiden hyljinnänestolääkkeiden tavoin se voi lisätä virustulehdusriskiä ja aiheuttaa lievää anemiaa.

Kortisoni

Steroideilla (Medrol, Prednisolon, Prednison) on tulehdusta hillitsevä ja elimistön puolustusmekanismeja lamaava vaikutus. Elimistössä on pieniä määriä lisämunuaisten tuottamaa steroidia, kortikosteroidia, joka on välttämätön hormoni elintoiminnoille.

Steroidit kuuluvat edelleen hyljinnäneston peruslääkitykseen, mutta käytettävät annoksen ovat pienentyneet merkittävästi muiden lääkeaineiden tultua markkinoille. Steroidin selvimmät sivuvaikutukset ovat lisääntynyt ruokahalu ja painonnousu, osteoporoosi, ihon ohentuminen, poskien turpoaminen ja mielialan vaihtelut.

Mykofenolaattimofetiili

Mykofenolaattimofetiili (CellCept) on uuden polven hyljinnänestolääke, joka vähentää valkosolujen jakautumista ja hyljintärektiota. Sen merkittävimmät sivuvaikutukset ovat mahavaivat ja ripuli. Käytössä on myös samaan lääkeryhmään kuuluva valmiste mykofenolihappo (Myfortic), joka on erilaisen liukenemisominaisuutensa vuoksi joidenkin kohdalla paremmin siedetty.