Tutkija kehottaa toimiin lasten rasvamaksan ennaltaehkäisyssä

Lääketieteen lisensiaatti Linnea Aitokari tutki väitöskirjassaan maksasairauksien yleisyyttä ja seulontakäytäntöjä suomalaisilla lapsilla. Samalla tutkija selvitti rasvamaksan yleisyyttä lapsilla, joilla oli ylipainoa tai lihavuutta. Rasvamaksaan viittaava maksaentsyymien kohoaminen todettiin heistä jopa joka viidennellä, ollen yleisempää pojilla ja lisääntyen iän myötä. Lihavuuden lisäksi rasvamaksan riskitekijöitä olivat veren sokeri- ja kolesteroliarvojen poikkeavuudet sekä univaikeudet ja uniapneaan viittaavat oireet.
Lasten rasvamaksatauti on kansainvälisesti yleistynyt nopeasti, mutta Suomesta tieto puuttui. Tarve tutkimukseen heräsi Aitokarin työssä neuvola- ja koululääkärinä, jossa lasten ylipainon yleistyminen näkyi selvästi, mutta ohjeet rasvamaksataudin seulontaan ja diagnostiikkaan puuttuivat.
Rasvamaksan seulonnassa käytetään alaniiniaminotransferaasin mittausta. Se on maksaentsyymi, jonka pitoisuus veressä kasvaa maksasolujen vaurioituessa.
Rasvamaksan lisäksi esimerkiksi keliakia ja muut autoimmuunisairaudet voivat vaurioittaa maksaa ja aiheuttaa alaniiniaminotransferaasin kohoamista.
Aitokari tutki väitöskirjassaan alaniiniaminotransferaasin mittauskäytäntöjä ja yleisimpiä kohonneen arvon syitä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa hoidetuilla lapsilla.
Yleisimpiä syitä olivat rasvamaksatauti, tulehdukselliset suolisairaudet ja maksaan vaikuttavat lääkkeet. Keliakiaan liittyvä maksaentsyymin kohoaminen oli harvinaisempaa kuin Aitokari oletti.
– Tutkimustulosten perusteella rasvamaksataudin seulontaa voidaan suositella kaikille lihaville sekä niille ylipainoisille lapsille, joilla on lisäriskitekijöitä noin 10-vuoden iästä alkaen, kun taas keliaakikoilta maksaentsyymin mittaus on todennäköisesti tarpeeton, Aitokari sanoo.
Tutkimus tuotti lisäksi uutta tietoa alaniiniaminotransferaasin viiterajoista, joita Aitokari selvitti laajassa terveiden lasten aineistossa yhteistyössä Itä-Suomen yliopistossa toimivan professori Timo Lakan tutkimusryhmän kanssa. Aitokarin mukaan alaniiniaminotransferaasille käytetty viiteraja on todennäköisesti liian korkea, ja jatkossa viiterajat tulisi suhteuttaa lapsen ikään ja sukupuoleen. Matalampi viiteraja saattaisi mahdollistaa maksasairauksien varhaisemman tunnistamisen, jolla voi olla sairastuneen kannalta suuri merkitys. Pitkittäistutkimuksia viiterajan merkityksestä maksasairauksien diagnostiikassa tarvitaan kuitenkin lisää.

Ennaltaehkäisy on kustannustehokasta

Rasvamaksatauti tarkoittaa tilaa, jossa yli viisi prosenttia maksasoluista on rasvoittunut. Sairaus voi edetä kirroosiin asti, jolloin maksa ei voi enää hoitaa sen elintärkeitä tehtäviä kehossa. Kirroosin hoitokeino on maksansiirto. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että mikäli rasvamaksa todetaan ennen kirroosivaihetta, voidaan tauti parantaa elintapamuutoksilla.
Rasvamaksaa voidaan hoitaa ja ennaltaehkäistä liikunnallisella elämäntavalla ja suosimalla kuitupitoista kasvispainotteista ruokavaliota.
− Rasvamaksataudin yleisyyden vuoksi elintapamuutoksiin kannustavat ja lihavuuden juurisyihin puuttuvat laajemmat muutokset yhteiskunnassa ovat myös tarpeellisia, tähdentää Aitokari.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa kirroosiksi edennyt rasvamaksatauti on nuorilla aikuisilla jo yleinen maksansiirron syy.
– Suomessa on herättävä tilanteeseen ennen kuin meilläkin maksansiirrot yleistyvät. Siirtomaksoista on pulaa, ja lisäksi on arvioitu, että yksi maksansiirto jälkiseurantoineen voi maksaa jopa miljoona euroa. Rasvamaksataudin ja lihavuuden on myös todettu heikentävän elämänlaatua ja altistavan monille muille sairauksille, esimerkiksi aikuistyypin diabetekselle. Varhainen puuttuminen olisi näin ollen hyvin kustannustehokasta, ja lapsuudessa toteutettu pienikin muutos voi olla hyvin merkityksellinen, Aitokari sanoo.

Katse liikkumattomuuteen ja ravitsemukseen

Yksi syy taudin yleisyyteen Suomessa on ylipainon ja lihavuuden yleistyminen ja samanaikainen lasten liikunnan väheneminen. Vain puolet suomalaisista alakouluikäisistä lapsista ja joka kuudes nuorista liikkuu terveysperusteisten suositusten mukaan.
Vaikka ruutuajan vaikutuksesta ylipainon ja rasvamaksataudin riskiin on Aitokarin mukaan ristiriitaista tietoa, lisää runsas ruutuaika todennäköisesti liikkumattomuutta sekä uniongelmia. Liian vähäisen unen määrän on todettu olevan yhteydessä sekä lihomiseen että rasvamaksataudin syntyyn.
Lisääntyneen saatavuuden myötä ruokailutottumukset ovat myös muuttuneet kohti suurempia annoskokoja ja energiatiheämpiä ruokia.
– Ruokailu- ja liikuntatottumuksissa koko perheen elintavat ja jaksaminen korostuvat, ja perheen matalampi sosioekonominen asema sekä mielenterveyden haasteet lisäävät lihomisen riskiä. Säännöllisten pääaterioiden ja perheen yhteisten ruokailujen on puolestaan todettu ennaltaehkäisevän ylipainoa ja auttavan painon hallinnassa, Aitokari tietää.
Yhteiskunnallisten muutosten lisäksi tutkijat ovat arvioineet, että lihavuuden lisääntymisen taustalla on myös ihmislajin evoluution myötä tapahtuneita muutoksia geeniperimässä. Taipumus maksimoida kehon varastorasvan määrä on tukenut selviytymistä vaihtelevissa ympäristöolosuhteissa. Lisäksi raskaudenaikaiset tapahtumat saattavat ohjelmoida sikiötä vastaanottamaan mahdollisimman paljon energiaa. Riskitekijöiksi on tunnistettu muun muassa odottajan lihavuus, raskausdiabetes, raskaudenaikainen tupakointi, kohonnut verenpaine ja raskausmyrkytys.

Ratkaisuja syyllistämisen sijaan

Rasvamaksataudin hoidon kulmakiviä yksilötasolla ovat psyykkisen hyvinvoinnin ja säännöllisen unirytmin tukeminen, liikunnan lisääminen ja terveyttä edistävä ruokavalio.
– Hoidon tulisi olla moniammatillista ja lasten osalta koko perheen elintavat ja elämäntilanne sekä jaksaminen kokonaisvaltaisesti huomioivaa. Ylipainoa ja sen liitännäissairauksia ei tulisi ottaa puheeksi ilman mahdollisuutta tarjota tukea jatkossa, Aitokari sanoo.
Lihavuuden ja rasvamaksataudin lisääntyminen tulee hänen mukaansa näkymään neuvolassa ja kouluterveydenhuollossa lisääntyvänä resurssitarpeena. Lisäksi kouluterveydenhuollolla on keskeinen rooli lasten ja nuorten mielenterveyden tukemisessa. Neuvolassa voidaan myös tukea tulevia vanhempia ja hoitaa sairauden riskiä lisääviä raskauden komplikaatioita.
– Tässä tilanteessa näen säästösyistä tehdyt leikkaukset ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon erittäin lyhytnäköisenä, Aitokari toteaa.
Tutkijan mukaan osa stigman purkua on tunnistaa lihavuus ja rasvamaksatauti kroonisena aineenvaihduntahäiriönä ja siirtyä yksilön vastuun korostamisen sijaan purkamaan lihomiselle altistavia yhteiskunnan rakenteita. Ratkaisuja tarvitaan esimerkiksi hyötyliikunnan, päiväkoti- ja koulupäivän aikaisen fyysisen aktiivisuuden ja kaikille saavutettavissa olevien harrastusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Jo pieni lisäys päivittäisessä fyysisessä aktiivisuudessa voi vähentää maksan rasvoittumista merkittävästi. Terveellisen suomalaisen kasvisruoan kulutusta pitäisi edistää esimerkiksi verotusteknisillä keinoilla, markkinoinnilla, tuotteiden hinnoittelulla sekä päiväkoti- ja kouluruokailussa. Elintarvikepakkausten merkintöjä tulisi selkeyttää esimerkiksi lisätyn sokerin osalta terveellisten valintojen helpottamiseksi. Epäterveellisten ruokien markkinointia alaikäisille tulisi rajoittaa.
– On myös tehtävä poliittisia ratkaisuja, jotka tukevat nuorten aikuisten, eli tulevien vanhempien, sekä lapsiperheiden toimeentuloa ja jaksamista. Ylipainon ja sen liitännäissairauksien tutkimus on myös hyvin aliresursoitua, sanoo Aitokari.

Väitöskirja tarkastetaan perjantaina 4.10.2024.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3560-1(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).

LL Linnea Aitokarin väitöstilaisuus järjestetään 4.10. klo 12 Tampereen yliopistossa Arvo-rakennuksen luentosalissa F114, osoitteessa Arvo Ylpön katu 34. Väitöstilaisuus on kaikille avoin.
Väitöstä voi seurata myös etäyhteydellä osoitteessa https://tuni.cloud.panopto.eu/Panopto/Pages/Sessions/List.aspx?folderID=5bf75b1f-a1c5-456a-89e9-b1c700897a8b(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).