Sosiaaliturvaleikkaukset aiheuttavat vaikeuksia pitkäaikaissairaille
Sosiaaliturvan leikkaukset ovat aiheuttaneet melko tai erittäin paljon taloudellisia vaikeuksia 26 prosentille liiton kyselyyn vastanneista. Viidesosa oli jättänyt lääkärin määräämiä lääkkeitä ostamatta tai siirtänyt ostoa talousvaikeuksien vuoksi.
Liitto teki huhtikuussa kyselyn, jossa tiedusteltiin missä määrin hallituksen sosiaaliturvaan tekemät leikkaukset ovat aiheuttaneet pitkäaikaissairautta sairastaville vaikeuksia selviytyä taloudellisesti sekä millä keinoilla kasvaneista kustannuksista ja vähentyneistä etuuksista on yritetty selviytyä arjessa. Kyselyyn vastasi 156 henkilöä. Valtaosa vastaajista asuu Helsingin kaupungin, Länsi-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan, Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Päijät-Hämeen, Vantaan ja Keravan, Keski-Suomen sekä Varsinais-Suomen hyvinvointialueiden alueella.
Sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset ovat aiheuttaneet melko paljon tai erittäin paljon vaikeuksia selviytyä taloudellisesti 26 prosentille vastaajista. Tilanne koetaan epäoikeudenmukaiseksi ja se aiheuttaa turvattomuutta sekä heikentää erityisesti pienituloisten mahdollisuuksia huolehtia terveydestään. Taloutta rasittavat lisäksi yleinen kustannusten nousu sekä maksujen painottuminen alkuvuoteen. Usean vastaajan kohdalla tämä on johtanut tinkimään arjen perustarpeista.
Lääkkeiden hankkimisessa on ollut haasteita, koska lääkkeiden alkuomavastuu ja vuosiomavastuu ovat nousseet ja osa lääkärin määräämistä lääkkeistä ei ole korvattavia. Vastaajista 19 prosenttia on jättänyt ostamatta lääkärin määräämiä lääkkeitä tai siirtänyt niiden ostamista rahavaikeuksien takia viimeisen vuoden aikana.
Terveydenhuollon asiakasmaksuihin tehdyt korotukset ovat aiheuttaneet melko paljon tai erittäin paljon vaikeuksia selviytyä taloudellisesti 28 prosentille vastaajista. Maksujen vuoksi seurantakäyntejä on jouduttu jättämään väliin ja hakeutumaan hoitoon vasta pakon edessä. Lisäksi vähemmän tarpeellisiksi koettuja käyntejä on karsittu. Vastaajien mukaan tilanne kuormittaa jaksamista ja aiheuttaa pelkoa sairauden pahenemisesta. Osa vastaajista on hakeutunut hoitoon, mutta joutunut tinkimään esimerkiksi ruoasta. Vastaajista 16 prosenttia on yrittänyt selviytyä asiakasmaksuista maksamalla niitä osissa, 16 prosenttia on hakenut maksuajan pidennystä, 17 prosenttia puolestaan toimeentulotukea ja 10 prosenttia maksun alentamista tai perimättä jättämistä. Kaikki vastaajat eivät ole olleet tietoisia kyseisistä keinoista, ja osa kertookin seurauksena olleen velkaantuminen tai ulosotto. Jotkut vastaajista mainitsevat päätyneensä pyytämään taloudellista apua läheisiltään.
Hyvinvointialueet perivät asiakasmaksuja myös hoitopuheluista. Lääkäri oli soittanut vuonna 2026 hoitopuhelun 68 prosentille vastaajista ja heistä 33 prosentilta oli peritty puhelusta maksu. Maksun suuruus oli keskimäärin 60 euroa. Puhelut olivat usein lyhyitä, 2–10 minuutin mittaisia, ja yleisemmin ne liittyivät tutkimustulosten kertomiseen tai jatkohoito-ohjeiden antamiseen. Vastaajista 4 prosenttia oli jättänyt vastaamatta puheluun, koska pelkäsi siitä perittävää asiakasmaksua.
Suomessa sosiaaliturvan tarkoituksena on taata ihmisille riittävä toimeentulo ja huolenpito. Vastaajista 38 prosenttia koki saaneensa riittävästi tietoa sosiaaliturvasta, 32 prosenttia oli saanut tietoa riittämättömästi ja 19 prosenttia ei lainkaan. Tietoa sosiaaliturvasta oli saatu pääasiassa järjestöltä tai yhdistykseltä tai sairaalan sosiaalityöntekijältä. Vastaajat kertoivat tiedon saamisen edellyttäneen omaa aktiivisuutta. Tietoa oli etsitty muun muassa omatoimisesti internetistä. Sitä oli saatu myös läheisiltä, vertaisilta ja mediasta. Useat kokivat, että tiedon saaminen on jäänyt täysin omalle vastuulle.
