Lausunto terveydenhuollon asiakasmaksuista

Liitto on vastannut saamaansa lausuntopyyntöön hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain ja kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain 12 a §:n muuttamisesta.

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettua lakia ja kuolemansyyn selvittämisestä annettua lakia. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi eräistä uusista terveydenhuollon asiakasmaksuista. Uusia asiakasmaksuja olisivat erityistutkimusmaksu ja leikkaus- ja toimenpidemaksu. Päiväkirurgian maksusta säädettäisiin jatkossa lain tasolla osana leikkaus- ja toimenpidemaksua. Uusi leikkaus- ja toimenpidemaksu olisi 10 prosenttia korkeampi kuin päiväkirurgian maksu. Lisäksi säädettäisiin kuolinpesältä perittävistä maksuista vainajan lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä ja vainajan säilyttämisestä.

Liitto toteaa lausunnossaaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen enimmäismääriä on korotettu merkittävästi viime vuosina. Nyt ehdotetut uudet maksut tulisivat olemaan kohtuuttomat useille palveluja tarvitsevista. Muutokset lisäisivät eriarvoisuutta ja siirtäisivät palvelut entistä useampien potilaiden ulottumattomiin. Asiakasmaksujen kohtuullisuutta tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, että sairastuneiden taloutta kuormittavat lisäksi lääkeostot ja terveydenhuoltoon tehtyjen matkojen kustannukset sekä jo aiemmin sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset. Edellä mainittujen lisäksi lääkärinlausunnoista aiheutuu sairastuneelle vuosittain jopa satojen eurojen kustannukset. Tasasuuruisia terveydenhuollon maksuja on mahdollista korvata toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 7 b §:n (1023/2022) mukaan toimeentulotukiasiakkaille perustoimeentulotuella. Kaikki pienituloiset eivät kuitenkaan saa toimeentulotukea.

Asiakasmaksuja maksavat enemmän paljon sairastavat ja heikkokuntoiset, jotka usein kuuluvat pienituloisiin. Kymmenesosa tasasuuruisia maksuja maksavista maksaa lähes puolet kaikista tasasuuruisista asiakasmaksuista. He myös maksavat palveluista suurituloisia enemmän suhteessa tuloihinsa. Ulosottoon meni vuonna 2025 noin 507 000 sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua. Esityksessä todetaan, että Suomessa asiakas voi maksukyvystään riippumatta hakeutua tarvitsemaansa palveluun, josta peritään jälkikäteen maksu. Tämä mahdollisuus on ainoastaan periaatteellinen, jos hoitoon hakeutumisen seurauksena on velkaantuminen. Osa pienituloisista joutuu jättämään tarvitsemiaan terveyspalveluja käyttämättä tai tinkimään ruoasta tai lääkkeistä asiakasmaksujen vuoksi. Liiton huhtikuussa 2026 toteuttaman kyselyn mukaan 22 prosenttia vastaajista (n=156) oli jättänyt hakeutumatta lääkärin tai hoitajan vastaanotolle korkeiden asiakasmaksujen takia. Lisäksi 19 prosenttia vastaajista oli jättänyt ostamatta lääkärin määräämiä lääkkeitä taloudellisten vaikeuksien vuoksi. Kehitys on huolestuttava eikä palvele sen paremmin yksilön kuin yhteiskunnankaan etua. Myös munuais- ja maksasairautta sairastavia hoitavat lääkärit ovat tuoneet esiin huolensa siitä, että korkeat asiakasmaksut estävät osaa potilaista hakeutumasta hoitoon tai vastaamasta hoitopuheluun ja johtavat näin hoitokontaktien katkeamiseen. Jos palveluihin ja hoitoon ei hakeuduta oikea-aikaisesti, terveyssektorin menot kasvavat kalliimpien palvelujen tarpeen lisääntyessä. Pitkäaikaissairautta sairastavat käyttävät paljon myös terveydenhuollon päivystyspalveluja, mikä nostaa yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Hoidon viivästyminen aiheuttaa lisäksi inhimillistä kärsimystä sairastuneille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 11 §:n (13.3.2003/221) mukaan hyvinvointialueet voivat päättää terveydenhuollon tasasuuruisten maksujen alentamisesta tai perimättä jättämisestä (8.7.2022/600). Maksun alentamisen ja perimättä jättämisen on oltava ensisijaista toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) tarkoitettuun toimeentulotukeen nähden (30.12.2020/1201). Usea hyvinvointialue on päättänyt, että tasasuuruisia terveydenhuollon maksuja ei alenneta tai jätetä perimättä, minkä vuoksi lain tarjoamasta mahdollisuudesta ei ole apua henkilölle, joka ei selviydy maksuista. Jotta kaikki hyvinvointialueet huojentaisivat tasasuuruisia maksuja, tulisi lakia muuttaa siten, että se olisi myös kyseisten maksujen osalta hyvinvointialueita velvoittava.

Terveyspolitiikan lähtökohta on tarjota jokaiselle terveydentilan edellyttämät riittävät ja laadukkaat palvelut riippumatta sosioekonomisesta asemasta, taloudellisesta tilanteesta tai asuinalueesta. Perustuslain (731/1999) 19 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Perustuslakivaliokunta on useissa lausunnoissaan todennut, että asiakkaan taloudellinen asema ei voi olla esteenä palvelujen saamiselle eivätkä asiakasmaksut saa siirtää palveluja niitä tarvitsevien tavoittamattomiin. Perustuslakivaliokunta on niin ikään todennut, että asiakasmaksut eivät saa johtaa siihen, että palveluja tarvitsevat joutuvat turvautumaan viimesijaiseen toimeentuloturvaan.

Uudet terveydenhuollon asiakasmaksut tulisivat lisäämään sairastuneiden maksutaakkaa merkittävästi ja johtamaan tutkimusten ja diagnosoinnin viivästymiseen.