Krooninen munuaistauti tulee sisällyttää erityiskorvattavuuden piiriin
Liitto muistuttaa HS-mielipidekirjoituksessa, että kroonista munuaistautia ei ole luokiteltu erityiskorvattavien sairauksien joukkoon, jolloin munuaistautia sairastavat saavat lääkkeistään vain peruskorvauksen eli 40 prosenttia lääkkeen hinnasta.
Krooninen munuaistauti eli pitkäaikainen ja etenevä munuaisten vajaatoiminta on jatkuvasti yleistyvä kansanterveysongelma. Sitä sairastaa jo 7–10 prosenttia aikuisväestöstä, moni tietämättään. Taudin yleisimpiä taustatekijöitä ovat diabetes ja korkea verenpaine, ja se kytkeytyy tiiviisti myös sydämen vajaatoimintaan. Lievä munuaistauti on usein oireeton, mutta edetessään sairaus voi johtaa dialyysihoitoon tai munuaisensiirtoon.
Taudin yhteiskunnallinen taakka on suuri; sekä sote-palvelutarpeesta aiheutuvat suorat että alentuneesta työkyvystä seuraavat epäsuorat kustannukset kasvavat sairauden edetessä. Krooninen munuaistauti lisää muiden sairauksien riskiä ja erityisesti sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta, mutta etenemistä hidastava lääkehoito ei ole potilaalle erityiskorvattavaa hoitoa.
Valtioneuvoston asetuksessa (25/2013) on määritelty sairaudet, joiden lääkehoitoon voi saada Kelan erityiskorvattavuuden. Kroonista munuaistautia ei ole asetuksessa luokiteltu erityiskorvattavien sairauksien joukkoon, jolloin potilaat saavat lääkkeistään vain peruskorvauksen (40 prosenttia lääkkeen hinnasta) ja maksavat suuremman omavastuun kuin muut. Sen sijaan esimerkiksi diabetes, verenpainetauti ja sydämen vajaatoiminta kuuluvat erityiskorvattavien sairauksien piiriin, joiden lääkehoidosta korvataan 65 prosenttia. Munuaistaudin omaa etenemistä hidastava hoito jää ilman vastaavaa korvausta.
Tutkimusten mukaan omavastuun suuruus ohjaa lääkkeiden käyttöä Suomessa. Kroonisen munuaistaudin kohdalla riski on, että vähävaraisemmat potilaat jättävät reseptilääkkeitä ostamatta korkean omavastuun takia. Tämä vaarantaa potilaiden yhdenvertaisuuden ja voi johtaa moninkertaisiin kustannuksiin yhteiskunnalle, kun vakava krooninen sairaus etenee ja kasvattaa kalliiden lisäsairauksien riskiä.
Munuaistaudin sisällyttäminen erityiskorvattavuuden piiriin parantaisi potilaiden hoitoon sitoutumista ja hillitsisi terveydenhuollon kustannuksia.
Sari Högström
toiminnanjohtaja
Munuais- ja maksaliitto
Patrik Finne
nefrologian professori
Hus ja Helsingin yliopisto
Janne Martikainen
lääketaloustieteen professori
Itä-Suomen yliopisto