Hyvinvointialueilla kirjavat käytännöt sote-asiakasmaksujen alentamisessa
Hyvinvointialueilla on vaihtelevat käytännöt siinä, miten ne alentavat tai jättävät perimättä tasasuuruisia sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuja, selviää SOSTEn tekemästä selvityksestä. Munuais- ja maksaliitto on vuosien ajan vaatinut, että lakiin kirjataan velvoite alentaa tai jättää perimättä asiakasmaksu, jos maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon.
Hyvinvointialueet voivat lain mukaan alentaa tai jättää perimättä terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja. Laki ei kuitenkaan velvoita tähän, minkä vuoksi sairastuneiden kohtelu hyvinvointialueiden välillä ei ole tasapuolista. Tasasuuruisia maksuja ovat esimerkiksi terveyskeskuslääkärikäynnistä perittävä maksu, suun terveydenhuollon maksu sekä sairaalan poliklinikkamaksu tai hoitopäivämaksu.
– Munuais- ja maksaliitto on jo vuosien ajan vaatinut lain muuttamista. Liitto nostaa asian esille myös vuoden 2027 eduskuntavaaleja koskevassa vaaliteemassaan, jossa vaaditaan muuttamaan asiakasmaksulakia siten, että lakiin kirjataan velvoite alentaa tai jättää perimättä terveydenhuollon tasasuuruinen asiakasmaksu, jos maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon, kertoo liiton edunvalvonnan ja sosiaaliturvan asiantuntija Maria Ruuskanen.
SOSTEn tekemän selvityksen mukaan hyvinvointialueille on muodostunut toisistaan poikkeavia käytäntöjä maksujen alentamiseen. Suhteellisen harvoilla hyvinvointialueilla terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja ylipäätään alennetaan tai jätetään perimättä. SOSTEn selvityksessä tarkasteltiin kaikkien hyvinvointialueiden ja Helsingin käytäntöjä tasasuuruisten maksujen alentamisessa ja perimättä jättämisessä.
– Vaikka käytännöissä on myös paljon yhteisiä piirteitä ja periaatteita, asiakkaan mahdollisuuksiin hakea ja saada maksun alennusta vaikuttaa se, millä hyvinvointialueella hän asuu. Nämä ratkaisut vaikuttavat kuitenkin ihmisten toimeentuloon, palvelujen saatavuuteen ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen, joten käytännöissä olisi oltava mahdollisimman yhdenmukainen linja, huomauttaa SOSTEn edunvalvontapäällikkö Anne Perälahti tiedotteessa.
Vain harva hyvinvointialue alentaa terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja
Kahdellatoista hyvinvointialueella ja Helsingissä terveydenhuollon tasasuuruisiin maksuihin ei voi hakea lainkaan alennusta tai perimättä jättämistä. Viidellä hyvinvointialueella se on mahdollista, ja neljällä alueella maksuja voidaan alentaa tai jättää perimättä tietyin edellytyksin.
Hyvinvointialueita, joilla maksuja alennetaan tai jätetään perimättä ovat Keski-Uusimaa, Lappi, Pirkanmaa, Pohjois-Savo sekä Päijät-Häme.
Etelä-Savossa velkajärjestelyn piirissä olevat voivat hakea alennusta tasasuuruisiin asiakasmaksuihin. Keski-Pohjanmaalla terveyspalvelujen tasasuuruisiin maksuihin voivat hakea alennusta velkajärjestelyssä olevien lisäksi myös takuueläkkeen saajat ja toimeentulotuen saajat.
Varsinais-Suomessa alennusta voi hakea toimeentulotukipäätöksellä tai ne henkilöt, jotka saavat takuueläkettä. Keski-Suomessa toimeentulotuen saajille lääkärikäynnit ovat maksuttomia.
Selvityksen mukaan maksujen alentamista tai perimättä jättämistä koskevien hakemusten määrä suhteessa väestöön vaihteli paljon hyvinvointialueiden välillä. Suhteellisesti eniten hakemuksia tehtiin Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa ja vähiten Länsi-Uudellamaalla sekä Päijät-Hämeessä.
Liiton kysely: pitkäaikaissairaus heikentää taloudellista tilannetta
Pitkäaikaissairaus voi heikentää merkittävästi sairastuneen taloudellista tilannetta.
– Korkeat terveydenhuollon asiakasmaksut sekä alkuvuoteen kasautuvat terveydenhuollon palvelujen, matkojen ja lääkkeiden omavastuuosuudet vaarantavat taloudellisen toimeentulon ja uhkaavat sen myötä vakavasti sairastuneiden hoitoa ja jaksamista, kertoo Ruuskanen.
Maksurasitusta lisäävät ei-korvattavat reseptilääkkeet ja kasvaneet elinkustannukset.
Liiton huhtikuussa 2026 munuais- ja maksasairautta sairastaville ja elinsiirron saaneille tekemän kyselyn mukaan 22 prosenttia vastaajista oli jättänyt hakeutumatta lääkärin tai hoitajan vastaanotolle korkeiden asiakasmaksujen vuoksi. Vastaajista 19 prosenttia oli jättänyt ostamatta lääkärin määräämiä lääkkeitä rahavaikeuksien vuoksi.
– Tämä ei ole yksilön eikä yhteiskunnan etu. Jos palveluihin ja hoitoon ei hakeuduta oikea-aikaisesti, terveyssektorin menot kasvavat kalliimpien palvelujen tarpeen lisääntyessä, Ruuskanen muistuttaa.
Maksujen alentamisesta on tehtävä velvoittavaa
Asiakasmaksujen enimmäismääriä on viime vuosina korotettu merkittävästi. Esimerkiksi sairaalan poliklinikkamaksun enimmäismäärä on noussut kuluvan hallituskauden aikana 41,80 eurosta nykyiseen 71,30 euroon ja ensi vuonna enimmäismaksu on nousemassa edelleen 78,40 euroon.
Munuais- ja maksaliitto antoi kesällä lausunnon, jossa se vastustaa hallituksen esitystä korottaa asiakasmaksuja entisestään.
– Vastustamme asiakasmaksujen korotuksia, koska ne lisäisivät sairastuneiden maksutaakkaa merkittävästi. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen enimmäismääriä on korotettu merkittävästi viime vuosina. Tämä voi johtaa tutkimusten ja diagnoosien viivästymiseen sekä puutteelliseen sairauden seurantaan, Maria Ruuskanen sanoo.
SOSTE esittää, että asiakasmaksulakiin on kirjattava velvoite alentaa tai jättää perimättä terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja, kuten terveyskeskus- ja poliklinikkamaksuja, jos niiden periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon. Muutoksen tarvetta korostaa se, että näitä maksuja on viime vuosina korotettu merkittävästi ja uusia korotuksia on tulossa samalla, kun sosiaaliturvaa on leikattu ja yhä useampi asiakasmaksu päätyy ulosottoon.
SOSTE esittää myös, että asiakasmaksujen alentamista ja perimättä jättämistä koskevat valtakunnalliset kriteerit ja menettelyt yhdenmukaistetaan. Myös maksualennuksen hakemista on yksinkertaistettava.