Sosiaaliturvaleikkaukset osuvat kipeästi pitkäaikaissairautta sairastaviin
Sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset ovat aiheuttaneet taloudellisia vaikeuksia kolmasosalle Munuais- ja maksaliiton kyselyyn vastanneista. Neljäsosa on jättänyt ostamatta lääkärin määräämiä lääkkeitä. Osa on joutunut jättämänään väliin myös sairaudenhoidon kannalta tärkeitä seurantakäyntejä.
Hallituksen sosiaaliturvaan vuosina 2024–2025 tekemät leikkaukset ovat aiheuttaneet pitkäaikaissairautta sairastaville vaikeuksia selviytyä taloudellisesti, selviää Munuais- ja maksaliiton tekemässä kyselyssä. Kyselyyn vastasi 205 henkilöä. Vastaajat olivat pääosin pitkäaikaissairaita munuais- ja maksasairauksia sairastavia tai elinsiirron saaneita.
Sosiaaliturvan leikkaukset ovat aiheuttaneet kolmasosalle eli 31 prosentille ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin tehdyt korotukset 37 prosentille vastaajista vaikeuksia selviytyä taloudellisesti.
– Vastaajat kertoivat, että useat yhtäaikaiset muutokset ovat vaikeuttaneet selviytymistä, kun etuuksien määrä on pienentynyt tai niiden maksaminen on lopetettu kokonaan. Lisäksi erityisesti alkuvuosi on usein tiukkaa, kun lääkkeiden, matkojen ja terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukatot ovat nollautuneet, sanoo Munuais- ja maksaliiton edunvalvonnan ja sosiaaliturvan asiantuntija Maria Ruuskanen.
Vastaajista neljäsosa (24 %) on jättänyt ostamatta lääkärin määräämiä lääkkeitä rahavaikeuksien takia viimeisen vuoden aikana. Lääkkeiden hinnat, alkuomavastuu ja vuosiomavastuu ovat nousseet. Osa lääkärin määräämistä lääkkeistä ei ole korvattavia. Myös sairauden hoidon kannalta tärkeitä vitamiineja, voiteita tai silmätippoja on jätetty ostamatta.
Terveydenhuollon asiakasmaksuihin tehdyt merkittävät korotukset ovat vaikeuttaneet vastaajien sairauden hoitoa, koska korkeiden maksujen vuoksi esimerkiksi seurantakäyntejä on jouduttu jättämään väliin. Vaikka tarvetta lääkärikäynnille olisi ollut, niitä on vältetty viimeiseen asti. Osa on joutunut lopettamaan fysioterapian tai jalkaterapian. Vastaajien jo valmiiksi vaikeaa tilannetta on heikentänyt se, että hyvinvointialueet ovat alkaneet periä asiakasmaksuja hoitopuheluista. Vastaajat kertoivat, että usein puheluissa on ollut kyse laboratoriovastausten ja jatkohoito-ohjeiden saamisesta. Puhelut ovat kestäneet muutaman minuutin ja niistä on peritty pääsääntöisesti poliklinikkamaksu 66,70 euroa.
Vastaajista 12 prosenttia on yrittänyt selviytyä asiakasmaksuista maksamalla niitä osissa, 14 prosenttia on hakenut maksuajan pidennystä, 18 prosenttia puolestaan toimeentulotukea ja 8 prosenttia maksun alentamista tai perimättä jättämistä.
– Osalla pitkäaikaissairautta sairastavista toimeentulona on työkyvyttömyys- tai vanhuuseläke tai työttömyyspäiväraha, minkä vuoksi sairaalamaksut ovat saattaneet johtaa ulosottoihin, Ruuskanen tarkentaa.
Etuuksia ja palveluja ei aina osata hakea, koska niistä ei olla tietoisia. Vain 40 prosenttia vastaajista koki saaneensa riittävästi tietoa sosiaaliturvasta, 25 prosenttia oli saanut tietoa riittämättömästi ja 20 prosenttia ei lainkaan.
Vastaajien mukaan heikentynyt rahatilanne on johtanut ruokavalion köyhtymiseen ja harrastusten lopettamiseen. Elämä on myös kaventunut, kun rahaa ei ole mihinkään ylimääräiseen. Yllättävät tapahtumat, kuten osastohoito sairaalassa tai leikkaus ovat saattaneet romuttaa talouden.
– Sosiaaliturvaleikkauksia ja sotepalveluiden uudistamista on tehty ilman riittävää vaikutusarviointia ja tämä näkyy nyt pitkäaikaissairaiden kasaantuvina ongelmina. Sote-järjestöjen rahoituksen voimakas leikkaaminen samanaikaisesti on lyhytnäköistä politiikkaa, toteaa Munuais- ja maksaliiton toiminnanjohtaja Sari Högström.