Maksasyöpä
Maksasolusyövän eli hepatosellulaarisen karsinooman, HCC, taustalla on lähes aina jokin maksasairaus. Se tulee hyvin harvoin terveeseen maksaan. Suomessa yleisin maksasyövän syy on alkoholin käyttöön liittyvä maksavaurio. Maksakirroosin taustalla voi olla myös hoitamaton B- ja C-hepatiitti tai alkoholista riippumaton rasvamaksatulehdus, joka liittyy yleensä ylipainoon ja diabetekseen. Maksasyöpään sairastuminen lisääntyy iän myötä, ja eniten uusia tapauksia ilmenee yli 70-vuotiailla. Sairastuneista kaksi kolmasosaa on miehiä.
HCC on usein oireeton, joten sairauden varhainen diagnosointi on haasteellista. Maksasyöpä todetaan yleensä ylävatsan kaikututkimuksella, tietokonekerroskuvauksella tai magneettikuvauksella. Tapauskohtaisesti harkitaan koepalan ottamista maksasta.
Hoitopäätökseen vaikuttavat taudin levinneisyys, maksan toimintakyky ja sairastuneen yleiskunto sekä kasvaimen sijainti. Hoidon tavoite on aina pisin eloonjääminen hyvällä elämänlaadulla. Syöpäkasvain pyritään poistamaan maksaresektiolla eli maksan osapoistolla, aina kun se on mahdollista. Terveestä maksasta voidaan poistaa jopa 75–80 prosenttia. Jos maksan vajaatoiminta on edennyt pitkälle, voidaan maksasta poistaa turvallisesti noin neljäsosa maksakudoksesta. Jos maksan osapoisto ei ole mahdollista, selvitetään maksansiirron mahdollisuutta.
Maksansiirto on mahdollinen, jos maksasairaus on loppuvaiheessa eikä syöpäkasvua ole isoihin verisuoniin. Taudin tulee rajoittua ainoastaan maksan alueelle. Maksasolusyövän merkkiaineen (AFP) pitoisuuden on oltava matala. Siirtokriteereihin liittyy myös arvio siitä, kestääkö sairastunut maksansiirtoleikkauksen. Alkoholin käytön totaalinen lopettaminen pitää olla todennettavissa.
Muita hoitomuotoja ovat termoablaatio (RFA), brakyhoito, TACE (transarteriellikemoembolisaatio), SIRT ja lääkehoito. Hoitoja voidaan myös yhdistellä parempaan lopputulokseen pääsemiseksi. Joidenkin hoitojen avulla syöpäkasvainta voidaan pienentää sen verran, että sen jälkeen kirurginen hoitokin on mahdollista.
Leikkaukseen soveltumattoman maksasolusyövän ennuste on yhä heikko, mutta myös sen hoidot ovat edistyneet. Uusi immunologisen hoidon ja verisuonikasvutekijän vasta-aineen yhdistelmähoito on tuonut lupaavia tuloksia. Aikaisempaan lääkehoitoon verrattuna elinaika on ollut yhdistelmähoidolla kuusi kuukautta pidempi. Lisäksi yhdistelmähoidon haittavaikutukset ovat paremmin hallittavissa.
Hyvä oirehoito on aina osa parantumattoman syövän hoitoa ja sairastuneella tulisi olla mahdollisuus saada apua matalalla kynnyksellä. Ihmisellä on oikeus olla kivuton, saada hoitoa pahoinvointiin, apua kodinhoitoon ja henkistä tukea sekä tarvittaessa päästä vuodeosastohoitoon.