Miten munuaistauti todetaan?
Munuaisten vajaatoiminta on tärkeä havaita ajoissa, koska sen etenemistä voidaan hidastaa lääke- ja ravitsemushoidolla. Munuaisten toimintaa aletaan usein tutkia, kun verenpaine on korkea, virtsassa on valkuaista tai todetaan vaikeahoitoinen anemia.
Munuaisten vajaatoiminnan oireet
Pitkälle edenneen vajaatoiminnan yleisoireita ovat väsymys ja suorituskyvyn lasku. Hyvin tyypillisiä ovat myös suonenvedot ja levottomat jalat. Turvotuksia voi esiintyä, kun virtsaan erittyy paljon valkuaista tai munuaiset eivät suodata tarpeeksi virtsaa. Ihon kutina, ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja painonlasku ovat munuaisten vajaatoiminnan myöhäisiä oireita.
Munuaisten toimintaa tutkitaan mittaamalla veren kreatiniinipitoisuus. Kreatiniini on lihasten aineenvaihdunnan lopputuote, ja munuaistoiminnan huonontuessa munuaiset eivät poista sitä verestä normaalisti ja sen määrä veressä nousee. Kreatiniinitason perusteella voidaan laskea munuaiskerästen suodatusnopeus (GFR, Glomerular Filtration Rate), joka kuvaa munuaistoimintaa paremmin kuin pelkkä kreatiniinitaso. Kreatiniinin määrään vaikuttavat munuaistoiminnan lisäksi henkilön koko ja ravitsemustila.
Munuaistoimintaa arvioitaessa on tärkeä tutkia myös virtsanäyte, erityisesti onko virtsassa punasoluja tai valkuaista. PLV-näyte näyttää veren ja valkuaisen esiintymistä virtsassa, U-alb/krea (kertavirtsanäyte) ja cu-alb (yövirtsakeräys) ja du-prot (virtsan vuorokausikeräys) kertovat proteiinin määrästä virtsassa.
Ultraäänitutkimuksen avulla selvitetään munuaisten rakenne ja koko. Tavallisesti munuaiset ovat samankokoiset, aikuisella noin 10–13 senttimetrin mittaiset. Lisäksi ultraäänellä selviää, onko virtsankulku vapaata.
Osalla potilaista munuaistaudin laatu selviää riittävästi pelkästään veri- ja virtsanäytteiden sekä kuvantamistutkimusten avulla, eikä lisätutkimuksia tarvita. Joskus munuaistaudin tarkkaan diagnoosiin vaaditaan kuitenkin koepala munuaisesta eli munuaisbiopsia. Munuaisbiopsia otetaan paikallispuudutuksessa neulanäytteenä. Toimenpide on jokseenkin kivuton. Patologi tutkii biopsianäytteen ja pystyy usein kertomaan tarkan diagnoosin.
Mikäli munuaistauti on jo pitkälle edennyt, ovat munuaiset jo kutistuneet ja arpeutuneet, eikä biopsiasta ole silloin enää hyötyä.
Munuaistaudin ennuste on vaihteleva. Jotkut munuaistaudit etenevät hyvin hitaasti. Huonon ennusteen merkkejä ovat nopea kreatiniinitason nousu, vaikea verenpainetauti tai runsas valkuaisvirtsaisuus.
Laboratoriokokeita
Kreatiniini (krea) munuaisten puhdistustoiminnan mittari.
Urea munuaisten puhdistustoiminnan mittari.
Hemoglobiini (Hb) ”veriarvo”, punasolujen punainen väri, sitoo ja kuljettaa happea kudoksiin.
Kalium (K) veren suola-arvoja, Munuaiset erittävät ruuasta saadun ylimääräisen kaliumin virtsaan. Yleisin syy veren korkeaan kaliumpitoisuuteen on munuaissairaus, jonka seurauksena kaliumin erittyminen virtsaan vähenee. Myös eräät lääkkeet voivat aiheuttaa hyperkalemiaa.
Natrium (Na) veren suola-arvo. Suolan runsas tai vähäinen käyttö ei vaikuta juuri mitään veren natriumpitoisuuteen, koska munuaiset pystyvät tehokkaasti säästämään tai erittämään pois natriumia. Runsas natriumin saanti ruuasta kohottaa verenpainetta, mutta ei nosta veren natriumia.
Kalsium (Ca tai Ca-ion) veren kalkkipitoisuus.
Fosfori (Pi) veren fosforipitoisuus. Korkea fosfori yhdessä kalsiumtasapainon häiriintymisen kanssa voi aiheuttaa mm. luuston haurastumista ja verisuonten kalkkeutumista. Kiusallinen oire voi olla ihon kutina.
Parathormoni (PTH) lisäkilpirauhashormoni, säätelee veren ja luuston mineraalipitoisuutta.
Astrup elimiston happo-emästasapainon mittari. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa veri saattaa muuttua happamaksi. Happamuutta hoidetaan ruokasoodalla tai sen kaltaisella neutraloivalla lääkkeellä.
Uraatti virtsahappo, voi aiheuttaa kihtiä.
Albumiini (Alb), Proteiini (Prot) veren valkuainen. Albumiinipitoisuutta mitataan, kun tutkitaan elimistön nestetasapainoa, ravitsemustilaa sekä maksan ja munuaisten toimintaa. Albumiini syntyy maksassa.
Virtsan proteiini (U-Prot) virtsan valkuainen. Albumiinin eritys virtsaan lisääntyy munuaisten glomerulusvauriossa. Tutkimusta käytetään ensisijaisesti diabeettisen munuaistaudin havaitsemiseksi.
Glomerulusfiltraatio (GFR) munuaissuodos (puhdistuma). GFR tarkoittaa glomerulusten eli munuaiskerästen suodatusnopeutta munuaisissa. Laskukaavalla kreatiniiniarvosta saatu GFR-arvo on tarkempi munuaistoiminnan kuvaaja kuin pelkkä kreatiniini.
C-reaktiivinen proteiini (CRP) tulehduksen mittari. Munuaisten vajaatoimintaan saattaa liittyä krooninen matala-asteinen tulehdus. Tulehdusarvoa seurataan sen poissulkemiseksi.
Munuaistaudit
Krooninen eli pitkäaikainen munuaisten vajaatoiminta etenee yleensä hitaasti. Sen tavallisempia aiheuttajia ovat diabetes, munuaiskerästulehdukset, perinnölliset sairaudet ja valtimokovettumatauti.
Elämää munuaissairauden kanssa
Oikea ravinto on tärkeä hoitomuoto munuaissairauden eri vaiheissa. Munuaisten vajaatoiminnan etenemistä voidaan hidastaa yksilöllisellä ruokavaliolla. Etenemistä voidaan hidastaa myös liikunnalla. Liikunta auttaa pitämään elimistön toimintakunnossa.
Dialyysihoito
Dialyysi korvaa osittain munuaisen toimintaa. Dialyysihoitoa voidaan tehdä kotona tai hoitoyksikössä veriteitse tai käyttämällä omaa vatsakalvoa hyödyksi. Dialyysi auttaa munuaisten vajaatoiminnan aiheuttamiin oireisiin, kuten väsymykseen, pahoinvointiin ja ihon kutinaan.
Lue lisää
Munuaisensiirto
Munuaisensiirto on munuaisten vajaatoiminnan parasta hoitoa niille, joille se on soveltuva. Useimmiten munuainen saadaan tuntemattomalta aivokuolleelta luovuttajalta, mutta myös täysi-ikäinen ihminen voi luovuttaa toisen munuaisensa läheiselleen.
Lue lisää
Oireenmukainen hoito
Dialyysihoito ei välttämättä aina paranna ennustetta, toimintakykyä tai elämänlaatua. Se, että dialyysihoitoa ei aloiteta, ei tarkoita sitä, että sairastunutta ei hoidettaisi.
Lue lisää