Munuaistaudin liitännäissairaudet
Verenpaine
Kohonnut verenpaine vaurioittaa munuaisia, toisaalta taas munuaistautiin liittyy myös kohonnut verenpaine.
Kohonneen verenpaineen hoitaminen on tehokkain keino hidastaa munuaistaudin etenemistä. Tavoitteena on normaali verenpaine, eli vastaanotolla mitattuna alle 130/80 mmHg, ja kotona alle 125/80 mmHg, jos se voidaan haitoitta saavuttaa. Iäkkäillä ja henkilöillä, joilla on monia sairauksia, verenpaineen tavoitearvot voivat olla korkeammat.
Kohonnutta verenpainetta hoidetaan lääkkeillä. On myös tärkeää välttää liiallista suolan ja alkoholin käyttöä, ylipainoa ja liikkua säännöllisesti.
Anemia
Anemia on yleinen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla. Anemiassa veren hemoglobiiniarvo on normaalia alhaisempi. Normaalin hemoglobiinin alaraja on miehillä 134 ja naisilla 117 g/l. Anemian toteamiseen ja tutkimiseen käytetään verikokeita, joita ovat hemoglobiini, ferritiini ja transferriinin rautakyllästeisyys sekä B-vitamiinin ja folatiin pitoisuudet. Lievään anemiaan voi liittyä väsymystä ja suorituskyky voi olla heikentynyt. Vaikean anemian oireita ovat selvä väsymys, päänsärky, huimauksen tunne, palelu ja hengenahdistus. Oireet ovat sitä voimakkaampia, mitä vaikeampi anemia on ja miten nopeasti se kehittyy. Hitaasti kehittyvän anemian oireisiin voi tottua niin, että ne huomaa vasta, kun tilanne korjaantuu.
Krooniseen munuaistautiin liittyvän anemian tärkeimpiä syyt ovat erytropoietiinin (EPO) heikentynyt tuotanto ja raudanpuute. Erytropoietiini valmistetaan elimistössä munuaisissa. Kroonisen munuaistaudin yhteydessä anemia voi johtua myös muun muassa punasolujen lyhentyneestä eliniästä, tulehduksesta, infektioista tai vaikeasta hyperparatyreoosista.
Ruokavaliolla on jonkin asteinen merkitys rautavarastoihin. Liharuoassa on enemmän rautaa kuin kasviksissa ja varsinkin vegaaniruokavaliota noudattava tarvitsee usein rautalisää. Hoidoksi ei kuitenkaan riitä pelkästään ruokavalio, vaikka valitsisikin runsaasti rautaa sisältäviä ruoka-aineita. Anemian oireiden hoidossa ensisijainen hoito on rautahoito. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla suun kautta otettavat rautatabletit eivät välttämättä imeydy kunnolla. Jos suun kautta annettava rauta ei imeydy munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla kunnolla tai se aiheuttaa vatsaoireita, rautaa annetaan tiputuksena suonensisäisesti terveydenhuollon yksikössä.
Lähes kaikki munuaisten vajaatoimintaa sairastavat tarvitsevat ESA-valmisteita, joita aikaisemmin kutsuttiin EPOksi. ESA-valmiste aloitetaan yleensä, kun eGFR on alle 20–30 ja hemoglobiini laskee alle sadan ja rautavarastot on ensin täytetty. Lääkkeen erityiskorvattavuus vaatii erikoissairaanhoidossa kirjoitetun B-lausunnon. ESA annetaan yleensä pistoksina ja sen voi tehdä itsenäisesti kotona. Viime vuosina on kehitetty myös uusia valmisteita anemian hoitoon ja ensimmäinen lääkevalmiste on tullut jo Suomessakin myyntiin.
Mineraaliaineenvaihdunnan häiriöt
Munuaisten toiminnan huonontuessa kyky erittää fosforia vähenee. Munuaisten toiminnan huonontuessa toimivan D-vitamiinin pitoisuus vähenee. Aktiivista D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymistä varten, ja mikäli sitä ei ole riittävästi, kehittyy hypokalsemia eli matala veren kalsiumpitoisuus.
Korkea fosforitaso ja matala kalsiumtaso aktivoivat lisäkilpirauhasen toimintaa, jolloin lisäkilpirauhashormonia (PTH) erittyy normaalia runsaammin. Lisäkilpirauhashormonia tarvitaan luuston aineenvaihdunnan säätelyyn. Liiallinen PTH hävittää kalsiumia ja fosforia luustosta, ja näitä kivennäisaineita joutuu liikaa muualle elimistöön, jossa ne saostuvat. Kalsium-fosforisaostumat kertyvät muun muassa verisuonten seinämiin ja aiheuttavat niiden kalkkeutumista.
Mineraaliaineenvaihdunnan häiriötä hoidetaan ruokavaliolla sekä lääkkeillä.
Sydän – ja verisuonitapahtumat
Munuaistautiin sairastuneiden sydän- ja verisuonitautien riski on suuri, ja siksi niiden ennaltaehkäisy ja hyvä hoito on tärkeää. Tähän kuuluu hyvä verenpaineen hoito, tehokas rasvahäiriöiden hoito, kalsium-fosfori -tasapainon hoito, diabeetikolla hyvän sokeritasapainon ylläpitäminen ja ylipainoisilla laihdutus.
Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt
Munuaisten vajaatoimintaan liittyy usein rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Veren rasva-arvot voivat olla poikkeavat niin, että suojaava HDL-kolesteroli on madaltunut ja haitallinen LDL-kolesteroli on kohonnut. Myös triglyseridit voivat olla koholla. Epäedulliset veren rasva-arvot lisäävät sydänverisuonitautien riskiä ja kuolleisuutta. Rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä hoidetaan ruokavaliolla ja lääkkeillä.