Sisarukset

Lapsen sairaus vaikuttaa myös hänen sisaruksiinsa. Sisarukset ovat huolissaan ja hädissään. He pelkäävät sisarukselle tehtäviä tutkimus- ja hoitotoimenpiteitä sekä hänen kuolemaansa. He ovat huolissaan siitä, kärsiikö heidän sisaruksensa kivusta, pelottaako häntä, joutuuko hän olemaan paljon yksin, koska hän pääsee kotiin, koska arki palaa ennalleen. He saattavat miettiä, muuttuuko sisarus toisenlaiseksi sairauden tai elinsiirron myötä.

Sisarukset näkevät ja aistivat vanhempiensa hädän ja huolen. He ovat huolissaan vanhempien jaksamisesta ja perheen kasassa pysymisestä. Arjen rutiinien murtuminen tekee heidän olonsa epävarmaksi ja turvattomaksi. Poikkeuksellisissakin oloissa on tärkeä pitää kiinni pienistä tutuista rutiineista.

Sisarukset voivat olla mustasukkaisia ja kateellisia sairaalassa olevan sisaruksen saamasta huomiosta. Terve sisarus voi jopa toivoa, että hän itse olisi sairaana ollakseen vanhemmille yhtä rakas ja arvokas kuin sairaalassa oleva sisarus. Lapsen keinot tulla nähdyksi ovat usein juuri niitä, joista saa osakseen torumista ja moittimista. Lapsi saattaa yrittää tulla huomatuksi myös tekeytymällä mahdollisimman kiltiksi tai taitavaksi. Lapsi tarvitsisi kuitenkin huomion pelkällä olemassa olollaan, ilman että hänen täytyy varmistaa sitä millään tekemisellään. Enemmän kuin lahjoja tai muuta materiaalista huomioimista lapsi tarvitsee aikaa ja läsnäoloa niin, ettei hänen tarvitse jakaa sitä kenenkään kanssa.

Terve sisarus saattaa tuntea syyllisyyttä sisaruksensa sairastamisesta. Varsinkin pienet lapset uskovat omilla ajatuksillaan saavansa aikaiseksi itsensä ulkopuolisia tapahtumia. Moni sisarus on suuttuessaan ehkä toivonut, että toinen muuttaisi pois tai kuolisi. Sairaus on niin pelottavan lähellä tuota toivetta, että se voi aiheuttaa syyllisyyttä. Sitä voi tuntea myös siitä, että itsellä on helpompi osa, kun saa olla terve.

Sisaruksen sairaus tuo perheeseen pelon ja epävarmuuden siitä, että joku muu perheenjäsenistä voisi sairastua yhtälailla yllättäen vakavaan sairauteen. Jos kyseessä on perinnöllinen sairaus, herättää se epäilyjä omasta terveydestä ja mahdollisuudesta saada aikanaan omia terveitä lapsia. Lasten tiedot sairauksista ja niiden tarttumisesta ovat usein puutteellisia. Heidän on saatava riittävästi tietoa sairaudesta, sen hoidosta, syistä ja ennusteesta ikä ja kehitystaso huomioon ottaen. Lasta kannattaa rohkaista kertomaan ajatuksistaan ja tunteistaan sekä esittämään mieltä askarruttavia kysymyksiä, jolloin väärinkäsityksiä pääsee oikomaan. Osa lapsista kyselee harvoin, mutta miettii kuitenkin itse asioita. Keskusteluun kannustamalla voidaan varmistaa, ettei lapsi jää mielikuviensa varaan.

Terveellä sisaruksen on saatava ilmaista omia ajatuksiaan ja tunteitaan olemalla kiukkuinen, surullinen, kateellinen tai pettynyt. Vanhemman on helpompi hyväksyä terveen sisaruksen tunteet silloin, kun ne ovat samansuuntaisia kuin omat tunteet. Enemmän voimavaroja vaaditaan silloin, kun itse on huolissaan ja peloissaankin ja samaan aikaan terve sisarus on mustasukkainen ja kiukkuinen vanhemmilleen siitä, että näiden huomio ja energia menee sairaan lapsen hoitoon.