Vammaispalvelulain uudistaminen

Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi uudeksi vammaispalvelulaiksi

Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan, että lain soveltamisalaa rajaisi kaikissa vammaispalveluissa niin sanottu ikääntymisrajaus. Nykyisin vastaava rajaus on vain henkilökohtaisessa avussa. Kyseessä ei olisi ikäraja vaan ehdotettua lakia ei sovellettaisi henkilöön, jonka toimintakyvyn heikentyminen johtuu pääasiassa korkeaan ikään liittyvästä sairaudesta, vammasta tai rappeutumisesta. Liitto näkee ikääntymisrajauksen tarpeelliseksi, mutta toisinaan on haastavaa arvioida, johtuuko palvelun tarve ikääntymisestä vai vammasta tai pitkäaikaissairaudesta. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että lakia tulkitaan asiakkaan edun näkökulmasta. Lisäksi tulee huolehtia, että henkilöstöllä on riittävä osaaminen yksilöllisen tuen ja avun tarpeen arviointiin.

Luonnoksessa ehdotetaan, että liikkumisen tuki toteutettaisiin nykyistä monipuolisemmilla ja joustavammilla tavoilla. Laissa säädettäisiin liikkumisen tuen määrästä ja määrän arvioinnista sekä matkojen alueellisesta ulottuvuudesta ja mahdollisuudesta matkojen yhdistelyyn. Vaihtoehtoisena liikkumisen tuen toteuttamisen tapana olisi myös mahdollisuus asiakkaan suostumuksella vaihtaa matkoina myönnetty liikkumisen tuki niitä vastaavaan euromäärään tai kilometri- ja euromäärään, mikä mahdollistaisi liikkumisen koko maan alueella. Esityksessä ehdotettaisiin myös säännöstä matkojen joustavammasta jaksotusmahdollisuudesta eli aiemman kuukausikohtaisen jaksotuksen sijaan hyvinvointialue voi päättää liikkumisen tuen jaksottamisesta korkeintaan yhden vuoden aikana käytettäväksi.

Liitto kannattaa kaikkia edellä mainittuja ehdotuksia liittyen liikkumisen tukeen ja katsoo niiden edistävän palveluja tarvitsevien ihmisten yksilöllisten tarpeiden huomioon ottamista, liikkumisen vapautta ja itsemääräämisoikeutta. Samalla liitto on kuitenkin huolissaan siitä, että säännökset eivät ole hyvinvointialueita velvoittavia vaan ainoastaan mahdollistavat erilaiset toteutusmuodot. Tämä voi johtaa siihen, että eri hyvinvointialueilla asuvien vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuus ei toteudu, koska hyvinvointialueet voivat jättää hyödyntämättä säännösten tarjoamat joustavat mahdollisuudet esimerkiksi liikkumisen tuen käyttämiseen.

Esityksessä korostuva tarveperusteisuus voi edistää vammaisen henkilön mahdollisuuksia saada vammaispalveluja tarpeidensa mukaan. Liitto kuitenkin katsoo, että mikäli hyvinvointialueella ei hyödynnetä lain mahdollistamia joustavia liikkumisen tuen toteuttamistapoja, on vaarana, että vammaisten henkilöiden yksilöllisiin tarpeisiin ei kyetä aidosti vastaamaan. Esityksessä todetaan, että vammaisella henkilöllä olisi subjektiivinen oikeus liikkumisen tukeen, mutta ei sen tiettyyn toteuttamistapaan.

Myös säännös liikkumisen tuen määrästä herättää huolta. Esitysluonnoksen 23 §:ssä todetaan, että vammaisella henkilöllä on oikeus saada tavanomaisen elämän matkoihin liikkumisen tukea vähintään 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa, ellei tätä pienempi määrä riitä turvaamaan välttämätöntä liikkumista. Vaarana on, että myönnetty matkojen määrä jää liian pieneksi eikä vastaa aidosti vammaisen henkilön tarvetta.

Helsingissä 14.3.2022

Sari Högström, toiminnanjohtaja, Munuais- ja maksaliitto