Ultraääniohjattu kanylointi hemodialyysihoidossa
Hemodialyysihoito on usein vuosia, toisinaan koko loppuelämän jatkuva hoitomuoto. Hemodialyysihoito
edellyttää hyvin toimivaa veritietä, jota on tärkeää suojella heti ensimmäisestä hoitokerrasta lähtien.
Ultraäänellä on havaittu olevan useita etuja maamerkkien avulla tapahtuvaan kanylointiin verrattuna.
Mahdollisimman tarkka, suonia kuormittamaton kanylointi tuottaa hyötyä sekä potilaalle että yhteiskunnalle. Fistelin vaurioitumattomuus parantaa potilaan ennustetta, vähentää komplikaatioiden todennäköisyyttä ja ehkäisee infektioita. Ultraäänen avulla vähennetään epäonnistuneiden pistoyritysten määrää. (Kamata, Tomita & Iehara 2016; Hynynen & Hiekkanen, 2014.)
Erityisesti potilaat, jotka sairastavat diabetesta, ovat ikääntyneitä tai ylipainoisia tai joilla on pistopelkoa,
hyötyvät ultraääniohjatusta kanyloinnista. Diabeetikon verisuonet voivat olla joustamattomat ja äärimmäisen herkät. Verisuonten laajentumiskyky on usein heikentynyt ja supistuminen lisääntynyt. Myös ikääntyminen muuttaa verisuonten rakennetta ja toimintaa. Yli 65-vuotiaiden aktiivihoidon vallitsevuus on lisääntynyt viime vuosina (Suomen munuaistautirekisterin vuosiraportti 2015).
Epäonnistuneiden kanylointiyritysten jälkeinen pelko on tullut toistuvasti esille esimerkiksi kuntoutuskursseilla käydyissä keskusteluissa dialyysipotilaiden kanssa. Kanylointiin liittyvät pelot aiheuttavat myös suoria yhteydenottoja liittoon. Hoitoyksiköissä tulee ymmärtää pelkojen vakavuus ja merkitys hoidon onnistumisen ja potilaiden elämänlaadun kannalta. Dialyysihoidon kuormittavuus potilaalle on pyrittävä minimoimaan.
Munuais- ja maksaliitto katsoo, että dialyysihoidossa olevalla potilaalla on oltava mahdollisuus
ultraääniohjattuun kanylointiin tilanteissa, joissa se on tarpeen joko lääketieteellisestä tai inhimillisestä
näkökulmasta. Liitto vetoaa, että hemodialyysihoito toteutetaan sairaaloissa potilaan tarpeita kuunnellen.
Lisäksi tulee varmistaa, että henkilökunnalla on käytössään asianmukaiset ultraäänilaitteet ja riittävä
osaaminen niiden hyödyntämiseen kanyloinnissa.
Helsingissä 23.8.2017
Sari Högström, toiminnanjohtaja, Munuais- ja maksaliitto
Maarit Heinimäki, järjestösuunnittelija/munuaissairaanhoitaja, Munuais- ja maksaliitto