Sandimmun Neoral -lääkevalmisteen korvattavuus

Siklosporiini (Sandimmun Neoral) on yksi yleisimmistä Suomessa käytössä olevista hyljinnänestolääkkeistä. Arviolta noin puolet Suomen lähes 4000 elinsiirtopotilaasta käyttää siklosporiinia. Lääkeyrityskohtaisia kulutustietoja ei ole saatavilla. Siklosporiinia käytetään myös glomerulonefriittien ja eräiden muiden autoimmuunisairauksien hoidossa.

Lääkitys suunnitellaan jokaiselle elinsiirron saaneelle yksilöllisesti. Siklosporiinin annostus riippuu painosta ja yleiskunnosta, veren siklosporiinipitoisuudesta, laboratoriokokeiden tuloksista, mahdollisista haittavaikutuksista sekä siitä, miten pitkä aika on kulunut siirtoleikkauksesta. Vuorokausiannos on 2–15 mg/painokilo. Hoito on taiteilua hyljinnän estämisen ja haittavaikutusten riskien minimoimisen välillä. On tärkeää, että hyljinnänestolääkitys on juuri sopivalla tasolla. Liian alhainen hyljinnänesto johtaa siirteen voinnin heikkenemiseen, mutta liian voimakkaana se johtaa potilaan ennusteen heikkenemiseen. Muilla kuin elinsiirtopotilailla lääkkeen täsmällinen annostus ei ole yhtä tarkkaa, koska vaarana ei ole siirtoelimen menettäminen.

Sandimmun Neoralia käyttävät potilaat pitävät valmistetta toimivana ja hyvänä ja kokevat sen parantaneen elämänlaatua. Osa elinsiirron saaneista on käyttänyt valmistetta jo useita kymmeniä vuosia. Sandimmun Neoral ei potilaiden kertoman mukaan ole vaikuttanut toimintakykyä heikentävästi. Muutaman kuukauden välein toteutettavan laboratorioseurannan kuormittavuus koetaan pieneksi suhteessa lääkevalmisteesta saatavaan hyötyyn. Valmisteen ei ole havaittu aiheuttavan haittavaikutuksia tai ne ovat olleet hyvin vähäisiä. Osa potilaista on ilmoittanut valmisteen aiheuttaneen karvoituksen lisääntymistä tai ikenen liikakasvua. Haittavaikutuksia, kuten käsien tärinää, on muutamien kohdalla ollut enemmän hoidon alussa annoksen ollessa suurempi. Jotkut potilaat ovat arvelleet siklosporiinilla olevan vaikutuksia suolistoon, mutta koska hyljinnänestoon käytetään lääkeyhdistelmiä, on vaikea arvioida, johtuvatko kyseiset vaikutukset siklosporiinista vai jostain muusta lääkeaineesta. Osa potilaista käyttää Sandimmun Neoralia, koska muut valmisteet ovat saattaneet pahentaa suolistosairauden oireita, aiheuttaa ihotulehduksia tai olleet muuten soveltumattomia. Myös raskaus tai diabetes ovat olleet syynä siklosporiinin käyttöön siirtymiselle.

Potilaat ovat kokeneet Sandimmun Neoralin annostelun ja nauttimisen helpoksi. Sopivaa annostusta on joidenkin kohdalla jouduttu etsimään varsinkin hoidon alkuvaiheessa, mutta sen jälkeen annostus on voitu pitää samalla tasolla pitkiäkin aikoja. Potilaiden mielestä valmisteen käyttöä helpottavat kapselien selkeät merkinnät ja niiden erilaiset koot ja värit. Lisäksi pakkaus on helppo kuljettaa mukana. Joidenkin potilaiden mukaan foliopaketti on toisinaan vaikea avata ja se saattaa rikkoontua helposti. Lisäksi se vie lääkekotelossa tilaa eikä dosettiin jakaminen ole mahdollista, koska valmiste on säilytettävä omassa pakkauksessaan. 100 mg:n kapselin nauttiminen tuottaa joillekin vaikeuksia suuren kokonsa vuoksi. Potilaat pitävät kuitenkin hyvänä, että valmisteesta on saatavilla eri kapselikokoja ja vahvuuksia.

Elinsiirron saaneet sitoutuvat hoitoon yleensä hyvin. Sandimmun Neoral on ilman erityiskorvattavuutta potilaille kallis lääke. Vaarana on kallisarvoisten siirteiden menettäminen, koska jo nyt on tullut esille tilanteita, joissa potilaat ovat jättäneet hankkimatta lääkkeitä vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi.

Munuais- ja maksaliitto tekee yhteistyötä Novartis Finland Oy:n kanssa.

Helsingissä 29.3.2021

Sari Högström, toiminnanjohtaja, Munuais- ja maksaliitto