Alkoholilain kokonaisuudistus

Alkoholilain kokonaisuudistus -hankkeella toteutetaan hallituksen norminpurun kärkihanketta. Lainsäädäntöuudistuksella pyritään muun muassa alkoholihaittojen vähentämiseen.

Esityksessä alkoholilain kokonaisuudistukseksi ehdotetaan päivittäistavarakaupassa myytävien alkoholijuomien enimmäisvahvuuden nostamista 5,5 prosenttiin sekä valmistustaparajoitteen poistamista. Useat järjestöt (mm. A-klinikkasäätiö ja Lääkäriliitto) ovat arvioineet, että toteutuessaan esitetyt muutokset kasvattaisivat alkoholin kokonaiskulutusta ja lisäisivät alkoholihaittoja. Tutkimustiedon mukaan yksi tehokkaimpia tapoja vähentää alkoholinkulutusta on vaikuttaa sen saatavuuteen. Ehdotetut muutokset eivät siten vähentäisi alkoholihaittoja vaan todennäköisesti lisäisivät niitä merkittävästi. Alkoholikuolleisuuden muutokset ovat seuranneet melko säännöllisesti alkoholijuomien kokonaiskulutuksen kehitystä (Tilastokeskus). Alkoholimaksasairaudet ja niihin liittyvät kuolemat ovat lisääntyneet merkittävästi pitkällä aikavälillä. Kuitenkin viime vuosina alkoholinkulutus ja alkoholikuolemat ovat vähentyneet. Esitetyt muutokset lakiin tulisivat kääntämään tilastot jälleen noususuuntaisiksi.

Munuais- ja maksaliitto vastustaa esitettyjä alkoholilain muutoksia erityisesti enimmäisvahvuuden nostamisen ja valmistustaparajoitteen poistamisen osalta. Liitto on huolissaan seuraavista alkoholihaitoista ja inhimillisestä kärsimyksestä, joita lisääntynyt alkoholin kokonaiskulutus pahentaisi.

1. Maksakirroosiin sairastuneiden määrä kasvaa ja sairastuneet ovat yhä nuorempia. Suomessa yli 90% maksakirrooseista on alkoholin aiheuttamia. Maksakirroosin riski kasvaa eksponentiaalisesti alkoholin kulutuksen lisääntyessä (THL). Kysymys ei ole ainoastaan suurkuluttajien ongelmasta, koska maksavaurion riski kasvaa jo kun alkoholinkulutus on yli 30 g/vrk. Maksakirroosi voi johtaa vakavaan maksan vajaatoimintaan, jonka ainoa hoitomuoto on maksansiirto. Alkoholi on kirroosin syynä 21 %:lla maksansiirron saaneista.
2. Rasvamaksa on Suomen yleisin maksasairaus ja sitä esiintyy jopa neljäsosalla aikuisväestöstä. Alkoholi sekä aiheuttaa rasvamaksaa että pahentaa ei-alkoholiperäistä rasvamaksaa. Rasvamaksa on vahvasti yhteydessä metabolisiin häiriöihin, kuten tyypin 2 diabetekseen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja verenpainetautiin. Rasvamaksa voi johtaa maksakirroosiin. Oluet siiderit, lonkerot ja limuviinat ovat kaloripommeja. Niiden nauttiminen lisää rasvamaksan riskiä. Ylipaino ja alkoholi ovat terveydelle erittäin haitallinen yhdistelmä.
3. Alkoholi on suuri terveysriski nuorille ja nuorille aikuisille. Limuviinojen myynti päivittäistavarakaupassa lisäisi todennäköisesti erityisesti nuorten naisten alkoholinkulutusta ja maksasairauksia. Naiset sairastuvat maksakirroosiin miehiä helpommin. Nuorimmat alkoholikirroosiin sairastuneista ovat syntyneet 80-luvulla.

Edellä mainitut terveysvaikutukset aiheuttaisivat merkittäviä kustannuksia mm. lääke- ja hoitokustannusten
lisääntymisen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen kasvavan tarpeen seurauksena. Ennaltaehkäisy on kustannustehokkaampaa. Maksansiirron ja sen jälkihoidon kustannukset ovat ensimmäisenä vuonna noin 100 000 euroa. Vuosittaiset lääkekustannukset nousevat 10 000 euroon, mutta komplikaatiot tulevat huomattavasti kalliimmiksi. Ilman maksansiirtoa jäävien kirroosipotilaiden sairaalahoitojakso teho-osastolla maksaa kymmeniä tuhansia euroja.

Suunnitellun kaltaisena toteutuessaan laki ei piittaa seurauksista ihmisten terveydelle. Alkoholimaksasairauksien kehityssuunta on jo nykyisellään erittäin huolestuttava.

Helsingissä 21.6.2016

Sari Högström
toiminnanjohtaja
Munuais- ja maksaliitto