Digitalisaatio ja yhdenvertaisuuden edistäminen ihmisoikeusselonteossa
Ihmisoikeusselonteon neljä ilmiökokonaisuutta:
- Sääntöpohjainen kansainvälinen yhteistyö ja oikeusvaltiokehitys
- Kestävä kehitys ja ihmisoikeudet
- Digitalisaatio, tieto ja ihmisoikeudet
- Yhdenvertaisuuden edistäminen
3. Digitalisaatio, tieto ja ihmisoikeudet
Uusien teknologiaratkaisujen kehittämistä täytyy tehdä huomioiden eri toimijat ja suomalaisen ikärakenteen kehitys. Teknologian kehittyminen on jo nyt aiheuttanut tilanteen, jossa kaikki kansalaiset eivät ole yhdenvertaisessa asemassa uusien välineiden ja digitaalisten alustojen käytössä. Esimerkiksi ikääntyneiden pitkäaikaissairautta sairastavien ja vammaisten henkilöiden mahdollisuus hoitaa asioitaan on varmistettava. Verkossa toimiminen, tiedonhankinta ja tiedonsaanti on useille haasteellista, jolloin vaarana on palvelujen ulkopuolelle jääminen ja eriarvoisuuden lisääntyminen. Sähköiset asiointivälineet eivät ole välttämättä kaikkien saatavilla. Myös perinteisiä asiointikanavia tarvitaan digitaalisten kanavien rinnalle.
4. Yhdenvertaisuuden edistäminen
Yhdenvertaisuuden toteutuminen on varmistettava kaikkien yhteiskunnan eri palvelujen suunnittelussa ja valmistelussa. Terveydenhuollon palvelujen suunnittelussa on erityisesti huomioitava syrjinnälle alttiiden ryhmien osallistumisen mahdollistuminen ja palvelujen saavutettavuus.
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluja kehitettäessä on otettava huomioon heikosti toimeentulevien ja runsaasti palveluja tarvitsevien mahdollisuus käyttää palveluja. Palveluiden saavutettavuus ei toteudu yhdenvertaisesti tällä hetkellä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat ylisuuret ja keskeinen eriarvoisuutta ylläpitävä tekijä Suomessa. Korkea asiakasmaksujen ja maksukattojen taso heikentävät pitkäaikaissairautta sairastavien mahdollisuutta saada terveydenhoitoa ja hankkia lääkkeitä ja vaarantavat näin ollen sairauden hoidon. Ne myös estävät itselleen sopivimman hoitomuodon valitsemista. Sairastamisen suuret kustannukset heikentävät siten perusoikeuksien toteutumista, toimeentulon edellytyksiä ja mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään.
Jokaiselle tulee turvata ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistaso, muun muassa terveyden ja elinkyvyn säilyttämisen kannalta välttämättömän ravinnon järjestäminen. Pitkäaikaissairautta sairastava joutuu usein tinkimään joko lääkkeistä, ruoasta tai sairauden hoidosta. Sosiaali- ja terveyspalveluista perittävät asiakasmaksut eivät saa siirtää palveluja niitä tarvitsevien ulottumattomiin. Sairastuneet joutuvat turvautumaan viimesijaiseen toimeentuloturvaan, kun maksuja ei alenneta tai jätetä perimättä.
Terveydenhuollon palveluihin pääsy ei toteudu joka tilanteessa yhdenvertaisesti. Näin on esimerkiksi C-hepatiittia sairastavien kohdalla, koska kuntien tulee tartuntatautilain mukaisesti vastata hoidon kustannuksista ja rajallisten resurssien vuoksi tutkimuksiin ja hoitoon pääsy usein evätään. Ketään ei saisi ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan terveydentilan perusteella.
Perustoimeentulotuen siirto Kelaan on heikentänyt heikosti toimeen tulevien pitkäaikaissairaiden mahdollisuutta saada tarvitsemaansa tukea ja kokonaisarvion tekemistä tilanteesta. Useiden kohdalla perustoimeentulotuen laskelma saattaa olla muutaman euron ylijäämäinen, mutta tulot eivät silti turvaa ihmisarvoisen elämän edellytysten vähimmäistasoa. Lailla tulisi taata jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan sairauden aikana. Perustoimeentuloturvasta huolehtiminen edellyttää sosiaaliturvajärjestelmien laatimista siten kattaviksi, ettei niiden ulkopuolelle jää väliinputoajaryhmiä.
Terveydenhuollon palveluja suunniteltaessa on varmistettava eri väestö- ja sairausryhmien yhdenvertainen mahdollisuus saada palveluja omalla kielellään ja liikkua maassa. Myös pitkäaikaissairautta sairastavalla tulisi olla mahdollisuus oleskella kotikuntansa ulkopuolella ja tavata muualla Suomessa asuvia läheisiään sekä saada palveluja tilapäisen oleskelunsa aikana.
Henkilötietojen suojan toteutumiseen on kiinnitettävä huomiota esimerkiksi päivystyksessä ja potilashuoneissa, joissa on muitakin potilaita. Usein yksityisyys varmistetaan väliverholla, joka ei kuitenkaan eristä ääntä, joten henkilötietojen suoja ei toteudu optimaalisesti ja yhdenvertaisesti kansalaisten kesken.
Yhdenvertaisuuden edistämiseksi kansalais- ja potilasjärjestöjä ja kansalaisia tulee kuulla ja kuunnella heidän viestinsä lainvalmistelussa ja palveluiden kehittämisessä. Kyse ei ole ainoastaan laatimisohjeiden noudattamisesta vaan siitä, että esimerkiksi lausuntokierroksella saatu palaute otetaan aidosti huomioon lainvalmistelussa.
Koronaviruspandemian ja siihen liittyvien toimenpiteiden vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen
Vanhempien toimeentulo on heikentynyt, kun riskiryhmään kuuluvaa lasta on pitänyt hoitaa kotona ja ansiotyön tekeminen ei ole ollut välttämättä mahdollista.
Riskiryhmään kuuluvien työntekijöiden toimeentulo on vaarantunut tilanteissa, joissa työnantaja ei ole pystynyt tarjoamaan vaihtoehtoisia tehtäviä ja varmistamaan näin turvallista työskentelyä.
Koronapandemia on lisännyt vaatimusta hoitaa asiansa verkossa, tämä on aiheuttanut haasteita muun muassa ikääntyneille pitkäaikaissairautta sairastaville.
Vakavaan koronavirustautiin sairastuneiden toimintakyvyn palautumista ja paluuta normaaliin elämään on tuettava. Tämä on huomioitava jatkohoidossa ja kuntoutuspalveluissa.
Koronapandemia on lisännyt pahoinvointia ja henkisen tuen tarvetta monien eri väestöryhmien kohdalla. Muun muassa palveluja kehittämällä ja resursseja lisäämällä on estettävä koronapandemiasta johtuva eriarvoistuminen.
Helsingissä 18.6.2020