Advagraf-lääkevalmisteen korvattavuus
Advagrafia (takrolimuusi) käytetään estämään elinsiirron jälkeisiä hylkimisreaktioita aikuisilla. Suomen noin 3000 munuaisensiirtopotilaasta arviolta noin 30–40 % käyttää takrolimuusia. Lääkeyrityskohtaisia kulutustietoja ei ole saatavilla. Takrolimuusi on voimakkaampi kalsineuriini-inhibiittori kuin siklosporiini ja sitä määrätään erityisesti vaativammissa tapauksissa, kun tarvitaan vahvempaa hyljinnänestoa tai jos Sandimmun aiheuttaa hankalia sivuvaikutuksia. Takrolimuusia käytetään myös niissä tapauksissa, kun kudossopeutuvuus on huono tai jos siklosporiinihoidon aikana esiintyy toistuvia hyljintöjä. Markkinoille on tullut myös geneerisiä takrolimuusivalmisteita. Valmisteesta toiseen vaihtamiseen liittyy riskejä, joten geneeriset valmisteet eivät useinkaan ole vaihtoehto niille potilaille, joilla on jo käytössään Advagraf.
Advagraf, toisin kuin muut takrolimuusivalmisteet, otetaan kerran päivässä, mikä voi parantaa hoitoon sitoutumista. Lisäksi Advagrafilla saadaan tasaiset pitoisuudet ja sen myötä tehokkaampi immunosupressio. Lääke valitaan potilaan mieltymysten mukaan, yhtä hyvä teho on mahdollista saada kahdesti päivässä otetulla takrolimuusi-valmisteella. Lääkitys suunnitellaan jokaiselle elinsiirron saaneelle yksilöllisesti. Vuorokausiannos ylläpitovaiheessa on yleensä noin 3–5 mg, alkuvaiheessa selvästi suurempi. Annostus riippuu painosta, veren takrolimuusipitoisuudesta, yleiskunnosta, siirtoleikkauksesta kuluneesta ajasta, laboratoriokokeiden tuloksista sekä mahdollisista haittavaikutuksista. Kaikilla takrolimuusivalmisteilla haittavaikutuksina voivat olla vapina, vatsan toiminnan häiriöt, munuaistoksisuus sekä elektrolyyttihäiriöt. Lääkeaineen imeytyminen vaihtelee suuresti. Advagraf vaatii säännöllistä ja tiheää laboratorioseurantaa haittavaikutusten ja lääkepitoisuuden mittaamisen vuoksi.
Advagraf ei elinsiirron saaneiden mukaan ole vaikuttanut toimintakykyä heikentävästi, useiden kohdalla se on parantanut hoitotasapainoa, toimintakykyä ja elämänlaatua sekä mahdollistanut normaalin elämän ja työelämässä jatkamisen. Säännöllinen laboratorioseuranta lääkeainepitoisuuden määrittämiseksi on koettu helpoksi ja hyödylliseksi. Alkuvaiheessa annostusta on saatettu joutua säätämään, mutta sen jälkeen pitoisuus on yleensä pysynyt vakaana. Annostuksen muuttaminen tarvittaessa on koettu helpoksi. Haittavaikutuksia ei ole ollut lainkaan tai ne ovat olleet vähäisiä, kuten hiusten ohenemista hoidon alussa, vatsavaivoja ja lihaskramppeja. Joidenkin potilaiden mukaan elämää on helpottanut haittavaikutusten häviäminen tai väheneminen Advagrafiin vaihtamisen jälkeen. Lääkkeen annostelu on koettu erittäin helpoksi muun muassa kapselin pienen koon ansiosta. Lääkkeen ottaminen kerran päivässä on lisännyt useiden kohdalla lääkitysturvallisuutta, koska lääkkeenoton muistaminen on helppoa. Muutamien valmistetta käyttävien mukaan Advagraf on ainoa hyljinnänestolääke, joka ei ole aiheuttanut haittavaikutuksia tai hyljintää tai jonka avulla takrolimuusin pitoisuus veressä on saatu pysymään tasaisena.
Mikäli Advagraf ei olisi korvattava, jouduttaisiin vaihtamaan toiseen valmisteeseen. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että potilaiden tulisi olla yhteydessä terveydenhuoltoon, jossa lääkitys muutettaisiin ja seurattaisiin lääkepitoisuutta eli kaiken kaikkiaan tarvittaisiin monta verinäytettä, puhelinsoittoa ja lääkemääräystä. Lisäksi seurauksena voisi olla toisen valmisteen sopimattomuus. Potilaalla tulisikin olla mahdollisuus käyttää hyljinnänestoon valmistetta, jonka lääkäri on hänelle alun perin määrännyt ja joka sopii hänelle parhaiten. Elinsiirron saaneet sitoutuvat hoitoon yleensä hyvin. Advagraf on ilman erityiskorvattavuutta sairastuneille kallis lääke. Hylkimisenestoon tulee olla käytettävissä vaihtoehtoisia lääkevalmisteita, jotta hoito voidaan toteuttaa yksilöllisesti.
Munuais- ja maksaliitto tekee yhteistyötä Astellas Pharman kanssa.
Helsingissä 5.5.2021
Sari Högström, toiminnanjohtaja, Munuais- ja maksaliitto