Hepaattinen enkefalopatia
Hepaattisen enkefalopatian tarkka syntymekanismi on epäselvä, mutta se johtuu suoliston toksiinien eli myrkyllisten kuona-aineiden kertymisestä keskushermostoon. Tavallisin syy hepatiittiseen enkefalopatiaan on maksakirroosiin liittyvä maksan vajaatoiminta. Normaalisti terve maksa hajottaa suoliston toksiinit ja ne siirtyvät virtsan mukana ulos elimistöstä. Kirroottinen maksa ei pysty enää hajottamaan ja suodattamaan suolistossa syntynyt ammoniakki, joka siirtyy porttilaskimokierron kautta maksaan.
Myös akuutti maksan vajaatoiminta voi johtaa hepaattiseen enkefalopatiaan. Akuutin maksavaurion taustalla voi olla myrkytys, syksyisin esimerkiksi sienimyrkytys, ja erilaiset toksiset lääkeaineet sekä alkoholi. Näissä tilanteissa hepaattinen enkefalopatia voi kehittyä erityisen nopeasti suhteessa maksan toiminnan heikkenemiseen. Kolmantena syynä voi olla maksan verenkierron oikovirtaus, joka voi olla synnynnäinen tai aiheutua esimerkiksi leikkauksesta.
Hepatiittinen enkefalopatia jaetaan viiteen asteeseen. Enkefalopatia voi olla minimaalista tai piilevää. 1.–3. asteen enkefalopatia aiheuttaa sekavuutta ja tehtävien suorituskyvyn laskua. Sairastunut on levoton ja ärtyinen. Hänellä on puhevaikeuksia ja hitaat reaktiot. Kolmannessa vaiheessa esiintyy myös voimakasta unisuutta ja sekavuutta. Neljännessä asteessa henkilö on tajuton. Tällöin voidaan puhua myös maksakoomasta. Minimaalista enkefalopatiaa havaitaan 30–84 prosentilla maksakirroosiin sairastuneista. Vaikka se ei aiheuta varsinaisesti personallisuuden muutosta tai sekavuutta, se voi haitata autolla ajoa tai muuta tarkkaavaisuutta vaativia tehtäviä. Viime aikoina minimaalinen enkefalopatia on opittu tunnistamaan paremmin.
Enkefalopatia voidaan todeta mittaamalla ammoniakkipitoisuus verestä. Ammoniakkipitoisuus ei ole kuitenkaan aina suhteessa enkefalopatian tasoon ja enkefalopatian oireita voi olla, vaikka ammoniakkitaso ei olisi koholla. Aiemmin diagnoosiin vaadittiin neuropsykologiset testit, mutta nykyään on kehitetty yksinkertaisempia ja nopeammin tehtäviä testejä. Uusia testejä voidaan käyttää vastaanoton yhteydessä, mutta vaativampiin tilanteisiin, kuten ammattiin ja toimentuloon liittyen, tarvitaan vielä laajempia neuropsykologisia testejä. Ammattiin liittyvissä arvioissa diagnoosi tehdään yleensä erikoissairaanhoidossa, mutta muissa tapauksissa, ja varsinkin jos henkilö ei ole työelämässä, diagnoosia tehdään perusterveydenhuollon puolella.
Hepaattisen enkefalopation hoidon lähtökohtana on selvittää, mikä sen on aiheuttanut. Useimmiten syynä on maksan vajaatoiminnan paheneminen. Enkefalopatian syynä voivat olla myös suoliston sisäiset vuodot, infektiot ja kuivuminen. Ummetus on merkittävä enkefalopatian aiheuttaja. Hoidossa on tärkeä pitää suoli tyhjänä, jotta suolistossa syntyviä toksiineja siirtyisi porttilaskimokierron kautta maksaan mahdollisimman vähän. Perushoitona käytetään vatsantoimintalääkkeitä eli yleensä laktuloosia. Ihannetilanteessa vatsa toimii 2–3 kertaa päivässä. Ripulointia ja siitä johtuvaa kehon kuivumista tulisi kuitenkin välttää. Opiaattipohjaisten kipulääkkeiden käyttö voi aiheuttaa ummetusta ja myös tämä on huomioitava vatsan toiminnan hoidossa. Laktuloosi on enkefalopatian perushoito, mutta sen rinnalla käytetään myös antibiootteja, esimerkiksi rifaksimiinia. Jos enkefalopatian syynä on infektio, niin sitä on hoidettava aktiivisesti.