Maksakirroosi
Alkoholi on yleisin maksakirroosin aiheuttaja, mutta tauti voi kehittyä myös muiden maksasairauksien tai liitännäissairauksien kuten ylipainon ja tyypin 2 diabeteksen seurauksena. Metabolisiin riskitekijöihin liittyvä rasvamaksa on yleistymässä maksakirroosin aiheuttajana, mutta myös B- ja C-hepatiittivirustulehdukset sekä tietyt autoimmuunitaudit ja perinnölliset maksasairaudet voivat johtaa maksakirroosiin.
Maksasairauden vaikutus toiminta- ja työkykyyn
Pitkälle edenneen maksasairauden tai kirroosin oireiden vaikutus toimintakykyyn on merkittävää. Oirekuvassa väsymys ja uupumus vaikuttavat sosiaaliseen toimintakykyyn, keskittymiseen, muistiin ja ongelmanratkaisukykyyn. Huono ruokahalu voi lisätä väsymystä ja aiheuttaa laihtumista. Keho käyttää omia energiavarastoja, jos ravintoa ei muuten saa riittävästi. Fyysinen suorituskyky alenee ja ponnisteluista palautumisen aika pitenee. Viikonloppu tai vapaapäivät eivät tunnu riittävän. Maksasairauden tuoma epävarmuus, häpeä ja huoli alentavat psyykkistä toimintakykyä.
Työkykyä arvioitaessa kiinnitetään huomiota työn sisällön vaikutukseen ja työssä suoriutumiseen. Työkyvyn arvioinnissa täytyy huomioida monia ulottuvuuksia. Maksakirroosia aiheuttava tekijä, kuten päihdeongelma, voi olla suurempi työkyvyttömyyden syy kuin itse maksasairaus. Kirroosin hoitoon käytettävät lääkkeet voivat alentaa tarkkaavaisuutta ja huomiokykyä.
Käypä hoito -suosituksessa kiinnitetään myös huomiota ajokykyyn ja sen keskeisiin osatoimintoihin. Maksasairauden aiheuttama väsymys tai psyykkinen kuormittuneisuus tai aivotoiminnan pienikin häiriö voivat heikentää ajokykyä. Ammattiautoilijoiden osalta konsultoidaan tarvittaessa ajoterveyspoliklinikkaa ja työterveyshuoltoa.
Maksakirroosin toteaminen
Maksakirroosi kehittyy hitaasti vuosien aikana ja on alkuvaiheessa oireeton. Usein maksasairaudesta saadaan tietoa terveystarkastuksessa, muun sairaalatutkimuksen yhteydessä tai kun selvitetään epämääräistä väsymystä, kutinaa tai ruokahaluttomuutta. Maksan rakenteen muuttuessa veren virtaus maksassa heikkenee, eikä toimivaa maksakudosta ole tarpeeksi, jotta maksa pystyy hoitamaan sen monia tehtäviä. Moni ei tiedä sairastavansa kirroosia ennen kuin se on edennyt pitkälle.
Maksakirroosin toteaminen ei onnistu pelkästään laboratoriotesteillä. Yleensä maksasolujen vaurioita mitataan ALAT- tai ASAT-arvoja tarkastelemalla tai ottamalla AFOS-arvoa, joka nousee sappitiesairauksissa. Nämä lukemat voivat olla viitearvoissa, vaikka maksaan olisi jo syntynyt kirroosi. Sen sijaan maksan toimintakykyä heijastelevat verinäytteestä tutkittavat tromboplastiiniaika, albumiini tai trombosyytit voivat olla matalat. Verikoetuloksista voi seurata lisätutkimuksia maksakirroosin toteamiseksi.
Maksakudoksen kuvantamiseen on käytössä useita menetelmiä, kuten ultraääni-, tietokonetomografia- ja magneettitutkimukset. Niillä voidaan arvioida maksan kokoa ja rakennetta, sappiteiden tilaa ja verisuonten virtauksia.
Kuvantamistutkimuksia voidaan käyttää erottamaan akuutti maksasairaus kroonisesta, todeta sairauteen liittyviä lisäoireita ja tehdä lopullinen diagnoosi. Ultraäänipohjainen elastografia, eli maksan kimmoisuuden mittaus, on hyödyllinen tutkimus vahvistamaan tai pois sulkemaan kirroosiepäily. Maksabiopsiaa eli koepalan ottamista maksakudoksesta tarvitaan enää harvoin.
Mitä maksakirroosista voi seurata?
Kirroosin alkuvaiheessa maksa pystyy vielä suorittamaan perustoimintonsa, eikä sairastunut välttämättä huomaa oireita. Mikäli epäily maksakirroosista herää lääkärin tutkimuksissa, voidaan sidekudoksen eli maksan arpeutumisen määrää kartoittaa verikoeyhtälöillä.
Lääkärin teksteihin alkuvaiheen maksakirroosi voidaan kuvata sanaparilla kompensoitu kirroosi.
On aina tärkeää kiinnittää huomio kirroosin aiheuttajaan ja pyrkiä kaikin keinoin poistamaan se. Usein elintapojen muutokset, kuten maltillinen painon lasku ja monipuolinen liikunta, tyypin 2 diabeteksen ja verenpaineen hoitaminen, ovat tärkeitä. Kun maksakirroosi on todettu, on syytä lopettaa alkoholin käyttö kokonaan. Myös tupakoinnin lopettaminen on tärkeää, sillä tupakoinnin on todettu lisäävän arpeutumista maksakudoksessa.
Sairauden edetessä oireita voivat olla epämääräinen väsymys, ruokahaluttomuus, pahoinvointi tai unirytmin muuttuminen. Sairastunut voi huomata keltaisuutta silmän valkuaisissa tai iholla, kutinaa, mustelmataipumusta ja sukupuolihormonien pitoisuuksien muutoksesta aiheutuvaa seksuaalista haluttomuutta.
Maksakirroosin myöhäisvaiheessa voi ilmetä turvotuksia ja vuototaipumusta riittämättömien valkuaisaineiden sekä hyytymistekijöiden vähäisyyden vuoksi. Maksakirroosi voi aiheuttaa myös lihaskatoa, jos keho ei saa riittävästi energiaa ja proteiinia sisältävää ravintoa.
Muita myöhäisvaiheen kirroosin komplikaatioita eli liitännäisoireita ovat ruokatorven tai mahalaukun laskimolaajentumat eli varixit ja vesivatsaisuus eli askites, jolloin nestettä kertyy vatsaonteloon. Näiden taustalla on maksan porttilaskimopaineen nousu, joka johtuu kirroosista ja pernan suurenemisesta.
Maksan toiminnan heikentyessä verenkiertoon jäävät aineenvaihduntatuotteet voivat aiheuttaa sekavuutta eli hepaattista enkefalopatiaa.
Pidemmälle edennyt maksakirroosi kirjoitetaan sairauskertomusmerkintöihin usein sanoilla dekompensoitu kirroosi.
Maksakirroosin Käypä hoito -suositus on kattava kuvaus ja ohjeistus oireettomasta (kompensaatiossa olevasta) ja oireisesta (dekompensaatiossa olevasta) maksakirroosista sekä uusista tavoista tunnistaa ja seurata taudin kulkua sen eri vaiheissa. Potilasversio, jonka sisältöä myös Munuais- ja maksaliitto on ollut muokkaamassa, tiivistää suosituksen keskeisen sisällön yleiskielellä sairastuneen näkökulmasta.
Käypä hoito -suositus korostaa maksakirroosin riskitekijöiden tunnistamista ja varhaisen diagnostiikan tärkeyttä. Suositukset löytyvät myös ruotsiksi.
Maksakirroosin Käypä hoito -suositus löytyy osoitteesta https://www.kaypahoito.fi/hoi50136(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
(Avautuu selaimella uudessa ikkunassa.)
Potilasversio löytyy osoitteesta: https://www.kaypahoito.fi/khp00142(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
(Avautuu selaimella uudessa ikkunassa.)
Maksakirroosin komplikaatiot
Maksakirroosin liitännäisoireet lisääntyvät sairauden edetessä ja ne ovat sairauden taustalla olevasta syystä riippumatta usein samankaltaisia.