Maksasairaus ja ravitsemus
Maksasairaudet johtuvat eri syistä, niitä hoidetaan eri tavoin ja niiden kulku vaihtelee paljon. Yhtä ainoaa ja täysin kattavaa ravitsemussuositusta ei maksasairauksiin sairastuneille pystytä antamaan, mutta joihinkin maksasairauksiin tai maksasairauden komplikaatioihin liittyy erityissuosituksia.
Erityisesti riittävään proteiinin saantiin tulee kiinnittää huomiota. Kasvisvoittoisella ruokavaliolla edistetään yleistä terveyttä, painonhallintaa ja pystytään vähentämään suolan saantia. Samalla kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti ruokavaliosta lisääntyy. Myös ruokavalion hyvästä rasvojen laadusta tulee huolehtia. Mikäli rasvojen imeytyminen on heikentynyttä, suositaan vähärasvaista ruokavaliota.
Sopiva paino on yksilöllinen asia ja siitä on hyvä puhua hoitavan lääkärin kanssa. Lihavuus on entistä useammin kroonisen maksasairauden taustalla, sillä lihavuuteen liittyvä rasvamaksa on lisääntynyt väestön lihomisen myötä. Lihavuus voi myös nopeuttaa maksasairauden etenemistä, esimerkiksi alkoholimaksasairaudessa.
Pitkälle edennyt maksasairaus voi heikentää ravinnon imeytymistä, jolloin elimistö ei pysty hyödyntämään kaikkea syötyä ruokaa. Krooninen maksasairaus lisää proteiinin eli valkuaisaineen tarvetta, sillä pitkälle edenneisiin maksasairauksiin liittyy lisääntynyt proteiinin hajoaminen elimistössä. Proteiinia tarvitaan esimerkiksi lihaksien ja muiden kehon kudosten rakentamiseen sekä vastustuskyvyn ylläpitoon.
Varhainen kylläisyyden tunne, pahoinvointi ja ruokahaluttomuus voivat vähentää syömistä. Vajaaravitsemus heikentää vastustuskykyä, vähentää lihasmassan määrää ja hidastaa haavojen paranemista. D-vitamiinin suositusten mukaiseen saantiin on hyvä kiinnittää huomiota osteoporoosin mahdollisuuden vuoksi etenkin, jos rasvaliukoisten vitamiinien imeytymisessä on todettu häiriötä. Pitkälle edenneen maksasairauden komplikaatioihin saattaa liittyä erityisiä ravitsemussuosituksia, jolloin ravitsemusterapeutin ohjaus on tarpeen.
Sopivaa painoa voidaan arvioida esim. painoindeksin (BMI) perusteella. Kuitenkin useimmille parasta on tavoitella ns. hyvinvointipainoa. Tämä tarkoittaa painoa, johon keho luonnollisesti ja pakottamatta hakeutuu silloin, kun kehon viestejä kuunnellaan. Tämä tarkoittaa, että syödään, liikutaan ja levätään kehon tarpeiden mukaan. Hyvinvointipainossa ihminen voi fyysisesti ja psyykkisesti parhaiten. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole painoindeksitaulukon mukainen normaalipaino.
Ylipainosta sopivaan painoon
Mikäli on tarvetta laihtua, useimmiten 5–10 prosentin painonlasku riittää. Pitkäjänteiset, pysyvät muutokset ruokailu- ja liikuntatottumuksissa ovat välttämättömiä. Hidas painonlasku, 1–2 kiloa kuukaudessa, on suositeltavaa. Liian nopea ja voimakas laihtuminen saattaa entisestään lisätä maksan rasvoittumista henkilöillä, joilla on lihavuudesta johtuva rasvamaksa.
Ruoasta tulevaa energiamäärää voi vähentää valitsemalla vähemmän energiaa sisältäviä ruoka-aineita. Nestemäiset maitovalmisteet valitaan rasvattomina ja kypsytetyistä juustoista valmisteet, joissa rasvaa on korkeintaan 17 prosenttia. Mikäli käytät leikkeleitä, niistä kannattaa suosia siipikarjatuotteita eli broileri- ja kalkkunaleikkelettä. Kasviksia kannattaa käyttää runsaasti.
Laihtumisen pysäyttäminen
Maksasairauteen voi liittyä tahaton laihtuminen: paino laskee, vaikka tietoisesti ei laihduta eikä laihtumisen pysäyttäminen onnistu. Tahaton laihtuminen kuluttaa elimistön ravintovarastoja, vähentää lihasmassaa ja -voimaa sekä pidemmän päälle johtaa vajaaravitsemustilan kehittymiseen. Myös ylipainoisella henkilöllä tahaton laihtuminen voi johtaa lihaskatoon ja heikentyneeseen ravitsemustilaan, vaikka ulkoisesti henkilö näyttäisikin lihavalta.
Tahaton laihtuminen voi johtua syömisen vähentymisestä maksasairauden oireiden vuoksi. Esimerkiksi varhainen kylläisyyden tunne, pahoinvointi ja ruokahaluttomuus voivat vähentää syömistä. Pitkälle edennyt maksasairaus voi heikentää ravinnon imeytymistä, jolloin elimistö ei pysty hyödyntämään kaikkea syötyä ruokaa. Maksasairaus saattaa myös lisätä elimistön energiankulutusta. Tahattomasta laihtumisesta tulee kertoa hoitavalle lääkärille, joka tarvittaessa ohjaa lisätutkimuksiin laihtumisen syyn selvittämiseksi. Tarvittaessa ravitsemusterapeutilta saa ohjausta ravitsemustilan kohentamiseen.
Laihtumisen pysäyttäminen ja painon nostaminen edellyttää tavanomaista runsaampaa ravinnonsaantia. Päivän aikana on hyvä syödä tiheästi, 2–3 tunnin välein, pieniä aterioita ja välipaloja, sillä runsaamman ruokamäärän jakaminen pieniin kerta-annoksiin onnistuu todennäköisesti paremmin kuin annoskokojen kasvattaminen. Aterioiden välillä on hyvä nauttia ravintopitoisia juomia, kuten täysmehua, maitoa tai smoothieta.
Pieniin annoksiin saa lisää energiaa esimerkiksi käyttämällä runsaammin rasvaa. Normaali- tai runsasrasvaisten elintarvikkeiden käyttö kevyttuotteiden sijaan on suositeltavaa. Ruoka-annoksiin voi lisätä lusikallisen rasvaa. Kotoisia rasvalisiä ovat esimerkiksi kasviöljy, voi, majoneesi, kuohukerma ja pähkinävoi. Kastikkeet tuovat ruoka-annoksiin makua, mehevyyttä ja lisäenergiaa, esimerkiksi kermaviili- tai pippurikastike pääruoan kanssa ja kinuski- tai vaniljakastike jälkiruoan kanssa. Myös sokeri tuo lisäenergiaa ruokiin, joten marjakiisselin päälle voi ripotella sokeria ja ruoan lisukkeena tarjota lusikallisen hilloa.
Runsaasti energiaa ja proteiinia sisältäviä välipaloja ovat esimerkiksi kermarahka, juustomunakas ja graavilohivoileipä. Ruoka-annosten proteiinimäärää voi kotikonstein lisätä esimerkiksi maitorahkalla, kananmunalla, maitojauheella, pähkinärouheella tai juustoraasteella. Jos tavanomainen ruoka ei riitä laihtumisen pysäyttämiseen, voi kokeilla myös apteekin kliinisiä täydennysravintovalmisteita: käyttövalmiita juotavia ja lusikoitavia tuotteita sekä jauheita, joita lisätään ruoan tai juoman joukkoon. Täydennysravintovalmisteet sisältävät runsaasti energiaa ja proteiinia, joten jo pieni annos lisää tehokkaasti ravinnonsaantia.
Ateriarytmi
Maksasairauksissa pitkät ateriavälit aiheuttavat kehossa voimakkaan katabolian eli elimistö alkaa käyttää omia kudoksiaan energianlähteenä nopeammin kuin terveellä. Tästä syystä säännöllinen ateriarytmi on tärkeää ja se edistää myös painonhallintaa ja ehkäisee vajaaravitsemusta. Useimmille sopiva aterioiden ja välipalojen väli on noin 3–4 tuntia. Yöpaasto eli ilta- ja aamupalan välinen aika ei saisi maksasairauksissa ylittää 10 h. Tämän vuoksi proteiini- ja hiilihydraattipitoinen myöhäisiltapala ennen nukkumaan menoa on suositeltavaa.
Riittävästi proteiinia
Kuten edellä on todettu, maksasairauksissa on erityisen tärkeää huolehtia lihasmassan säilymisestä. Proteiinin tarve on maksasairauksissa lisääntynyt, sillä pitkälle edenneisiin maksasairauksiin liittyy lisääntynyt proteiinin hajoaminen elimistössä. Proteiinia tarvitaan esimerkiksi lihaksien ja muiden kehon kudosten rakentamiseen sekä vastustuskyvyn ylläpitoon.
Proteiinia saadaan runsaasti eläinperäisistä tuotteista, kuten lihasta, siipikarjasta, kalasta, kananmunasta sekä maidosta ja maitovalmisteista. Nykykäsityksen mukaan maksasairaan olisi hyvä suosia maito- ja kasviproteiinin lähteitä. Kasviperäisen proteiinin hyviä lähteitä pavut, linssit, herneet, kikherneet, soijatuotteet, pähkinät ja siemenet. Papujen ja linssien käyttöön ruoanvalmistuksessa kannattaa alkaa tutustua aluksi esimerkiksi säilykkeenä, sillä ne ovat huuhtomista vaille käyttövalmiita. Nykyisin on markkinoilla myös runsas valikoima erilaisia kasviproteiinivalmisteita kuten härkäpavuista, herneproteiinista ja sieniproteiineista valmistetut tuotteet. Niiden käyttö ruoanvalmistuksessa on helppoa ja nopeaa. Viljavalmisteet sisältävät melko vähän proteiinia, mutta koska niitä yleensä käytetään runsaasti päivän aikana, ne muodostavat kokonaisuutena merkittävän proteiinilähteen. Ruokajuomana kannattaa suosia maitovalmistetta tai kalsiumtäydennettyä soijajuomaa, jolloin samalla saadaan myös luustolle tärkeää kalsiumia.
Jos syö monipuolisesti ja riittävästi omaan kulutukseen nähden ja lihasvoimat ovat pysyneet hyvinä, on proteiininsaanti ruokavaliosta todennäköisesti riittävää. Jos ruokahalu on huono, ruokavalio on yksipuolinen tai jos laihduttamisen takia syö omaa tarvettaan vähemmän, proteiininsaannin riittävyyteen tulee kiinnittää huomiota.
Maksasairautta sairastavalle suositellaan proteiinia 1,2–1,5 g/kg/vrk ihannepainokiloa kohti laskettuna. Tämä tarkoittaa 60 kg painavalla henkilöllä 70–90 g proteiinia päivässä ja 85 kg painavalla henkilöllä 100–125 g proteiinia päivässä. Lihavalla maksakirroosivaiheessa olevalla henkilöllä proteiinin tarve voi olla jopa tätäkin korkeampi.